malelifestyle, terveys

Taisto sortoa vastaan À la Vaakakapina – Näistä syistä Venla meni oikeaan osoitteeseen.

Hello ystävät!

Olen seuraillut sivusta Vaakakapinajengin toimintaa sosiaalisessa mediassa sekä Ylellä pyörivää Jenny+ ohjelmaa nyt hyvän tovin. En tiedä onko aate oikea termi vai olisiko se ennemminkin protesti tai positiivinen mellakka ihmisten itselleen sekä kanssaeläjilleen viljelemää kehovihaa vastaan. Suoraan Vaakakapinan sivuilta napattu esittely kuvailee heidän ideologiastaan näin: ”Vaakakapina puhuu armollisen, hitaan ja pysyvän elämänmuutoksen puolesta koko vuoden 2017 ajan”.

Mutta miksi halusin kirjoittaa aiheesta? Siksi, koska haluan antaa tukeni heidän työlleen ja tälle ideologialle. Minun näkemykseni mukaan tässä taistellaan nyt ihmisoikeuksista. Moni voi ajatella, että onpa erikoista, kun koulutettu fysioterapeutti ja entinen personal trainer tukee Vaakakapinaa. No mutta minäpä kerron miksi!

Helppoa huudella kunnes omissa soi

Elin itsekin vuosia putkinäön vaivaamana. Noin 27-vuotiaaksi kehoni oli totellut minua juuri niin kuin halusin. Painoa lähti kilo viikossa jos niin tahdoin. Silti riitti energiaa touhuta ja treenata hampaat irvessä vähintään viisi kertaa viikossa.

En ollut kokenut vielä tilannetta, kun keho nostaa sellaisen kapinan pystyyn, että suurin saavutus on kävellä sängystä sohvalle, treenauksesta tai rasvanpoltosta puhumattakaan. Blogiani seuranneet tietävät, että tämä vaihe kuitenkin tuli eteeni ja se vaati minulta veronsa viime vuosina.

Aktiivisuus loppui, mieli painui maahan ja täten painokin nousi verraten entiseen aktiivielämään. Kaiken tämän kokeneena minusta olisi melko naiivia väittää, että ylipainoiset ihmiset ovat vain laiskoja. Taustalla on aina tarina, josta huutelija ei yleensä tiedä mitään. Eikä haluakaan tietää. Se on aina helppoa huudella, kunnes omissa soi. Been there done that, valitettavasti.

Maistiainen via dolorosasta

Sain itsekin pienen maistiaisen siitä, millä tavalla esimerkiksi terveydenhuollossa suhtautuminen muuttui omalla kohdallani. Tämä oli itselleni uusi ja herättelevä kokemus, sillä en ollut tottunut tähän. Olin viimeisen 13 vuotta ollut edes jokseenkin treenatussa kunnossa lääkärien vastaanotoilla, joten mitään ei voinut laittaa ylipainon tai elintapojeni piikkiin ulkoisen habitukseni perusteella.

Kävin viime kesänä suvustani perimän sydämen rytmihäiriöongelman takia yleislääkärin vastaanotolla. Tarkoitukseni oli saada uusittua beetasalpaajareseptini. Melko nopeasti lääkäri halusi mitata verenpaineen samalla tokaisten: ”Kun tuota mahaakin alkaa jo vähän olla”. Samalla hän kysyi: ”Oletko miten tuota liikuntaa harrastellut?” Olen luultavasti treenannut enemmän viimeisen kolmen vuoden aikana kuin kyseinen pömppömahainen keski-iän kynnyksellä oleva mieslääkäri koko ikänsä aikana. Tuumasin: ”Onhan tuota tullut hilluttua itsensä sairaslomalle”.

Kuten arvata saattaa, verenpaineeni ei ollut koholla. Silti nyt, kun kyseinen ”isukkikumpu” alkaa olla pikkuhiljaa taas hivenen sulanut, tunnen oloni paremmaksi ihmiseksi ja kansalaiseksi. Tämä on sinänsä outoa, koska tiedän labrakokeiden perusteella faktana, että isukkikummullani ei ollut mitään vaikutusta terveyteeni fysiologisesti. Yhteiskunnan luoma ”mindfuck” pesii siis syvällä itsessänikin ja selvästi liian syvällä.

Tämä kokemus kyseisellä lekurilla ei itselleni ollut kovinkaan traumatisoiva. Uskon kuitenkin, että löysin vastauksen siihen, miksi monet reilummin ylipainoiset suorastaan pelkäävät mennä terveydenhuoltoon visiitille. Palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Kuten ikävän usein on tapana, silmien avautumiseen vaadittiin omakohtainen kokemus.

Absurdi oppositio

Olen seurannut somessa käytävää keskustelua aiheesta. Kuten aina, suomalaisista löytyy aiheeseen vahva oppositio. Opposition suurin huolenaihe on: ”Läskien sairauksiin menee turhaan verorahoja, koska se on itseaiheutettu tila”.

Herää kysymys, ketä oikeasti huolettaa verovarojen käyttö? Vai olisiko pidemminkin kyse helposta tilaisuudesta iskeä ja tuntea sen kautta itsensä edes jossain paremmaksi ja kelpaavammaksi ihmiseksi? Jos asia on näin, suosittelen psykoterapiaan hakeutumista. Siellä se helpottaa, minä tiedän.

Ja eikös tällä opposition perusperiaatteella voida samalla lynkata päihderiippuvaiset tai vaikkapa mielenterveysongelmien johdosta itse itseään satuttavat henkilöt oman onnensa nojaan? Ja sehän on selvää, että jokaisen keho toimii yksilöllisesti. Kaikilta ei rasva tirise kohisten, vaikka he epätoivoissaan tekisivät kaiken mahdollisen ja vähän vielä päälle.

Vanha sanonta kuuluu: ”Urheilija ei tervettä päivää näe”, jonka voin itsekin todeta paikkansapitäväksi, vaikka ammatikseni en olekaan urheillut. Kyykkyennätys- ja muille kuoleman rajamaasuorituksille hurrataan, mutta jos ylipainoinen nähdään syömässä julkisesti mitään muuta kuin salaattia, hän on yhteiskunnallemme taakka. Tämä koko kuvio on mielestäni absurdi.

Oikeutettu ihmisoikeustaisto

Vaakakapinalliset ovat heränneet taistelemaan ihmisoikeuksistaan ja ymmärrän täysin miksi. Suuren osan silmissä he ovat vain läskejä ja verrattavissa rikollisiin. Ei vaimoja, aviomiehiä, tyttäriä, ystäviä, diplomi-insinöörejä, valloittavia persoonia tai hyviä ihmisiä.

He ovat kyllästyneet olemaan vain läskejä ja yhteiskuntaa rasittavia terveysriskejä. Saadakseen pelata samoilla pelisäännöillä kuin muutkin kanssaeläjät, heidän täytyy pitää valtamediassa asti kovaa meteliä. Vaikea uskoa, että elämme vuotta 2018.

Hurskastelu romukoppaan

Heitetään siis turha hurskastelu romukoppaan. Kyllä meistä kaikista tulee kuluja, oli henkilö sitten paksu tai ohut. Kellä mikäkin vaiva alkaa piinaamaan viimeistään keski-ikäisenä. Ja ne paksutkin maksavat monen shokkiuutiseksi veronsa. Toki raju ylipaino voi olla tutkitusti henkilölle terveysriski, mutta tuntemattomien huolenpidosta huolimatta hän tietää sen kyllä itsekin.

Joten kansalaiset, tilaisin yleiseen ilmapiiriin vähemmän hurskastelua ja tietoista satuttamista. Tämän tilalle ehdotan enemmän tutustumista ihmisiin sekä heidän tarinoihinsa. Jos ei kiinnosta, aina voi toki olla myös hiljaa. Ei ole väliä oletko yli- vai alipainoinen, jos olet tasapainoinen?

Kansakuntamme suuriin lyyrisiin neroihin kuuluva Mr. Toni Wirtanen tuumaili Vain elämäätelevisiosarjassa, että ihminen on aina kiinnostavampi sisältä kuin ulkoa. Jos et usko minua, usko Tonia.

Rakkaudella,

Veli_K

Mitä mieltä Sinä olet Vaakakapinasta?

31 thoughts on “Taisto sortoa vastaan À la Vaakakapina – Näistä syistä Venla meni oikeaan osoitteeseen.

  1. ”mielenterveysongelmien johdosta itse itseään satuttavat henkilöt oman onnensa nojaan?” Kyllä nyt läskillä vippaa jo niin pahasti päässä, että huhhuh. Mahtanu laardia kerääntyä kovastikkin sinne aivokoppaan, kun oikeasti mielenterveydestä kärsiviä pitää lähteä lynkkaamaan.

  2. Kirjoituksessa on todella hyviä pointteja vaikka vastustankin liikalihavuuta ja syytteen myönnän ajautuvani tuohon putkinäköisyyteen. Todellakin on kaikki tapaukset yksilökohtaisia eikä niitä voi sinällään yhtenäistää.

    Onglema on, tapauksesta riippumatta, että asiat niputetatan yhteen ja niillä sanoin asioita yritetään ”hoitaa” eteenpäin hallituksen toimesta. Varsinkin kun hallituksella ei ole minkään lähtökohdan tietämystä asioista.

    Ei tämä aihealuea ole ainoa asia mikä tässä maassa kusee pahasti kintuille.

    1. Moikka,

      Niin, ainahan nämä ilmiöt ja kansanterveys linkittyy myös päättäviin tahoihin ja heidän linjauksiinsa. Vaikutuksilta ei voi välttyä, vaikkei
      heidän niskaansa vastuuta omasta toiminnasta voidakaan täysin kaataa 🙂

  3. Kyse ei ole siitä, että olisi jotenkin verorahoissaan yms. Huolissaan vaan siitä että tuo vaakakapina yrittää normalisoida ylipainon ja kannustaa ihmisiä siihen ettei heidän kannata edes yrittää pudottaa painoa oman terveytensä vuoksi. Se on itselleen valehtelua. Olen katsonut tuota Jenny + -ohjelmaa ja siinä kehdattiin verrata ylipainosta saatavaa diabetesta auringonottoon ja ihon palamiseen… Kyllä diabetes on hieman vakavampi asia.

    Ylipäätänsä tämä kehopositiivisuus on itselleen valehtelua siitä, että ihminen ei voisi tehdä itsestään entistä terveempää

    1. Moikka,

      Mielestäni Vaakakapina ei yritä normalisoida vaan nimenomaan antaa rohkeutta hyväksymään itsensä, jolloin pysyvät elintapamuutokset itselleen terveempään&enemmän hyvinvoivaan
      suuntaan ylipäätään mahdollistuisivat. Itseviha ja ”nyt on pakko koska olen hirveä läskikasa” johtaa yleensä..no ei mihinkään. Mielestäni olet
      käsittänyt Vaakakapinan messagen väärin, joko tietoisesti tai tiedostamatta, ken tietää 😉

      Kiitos kuitenkin ajatuksiesi jakamisesta!

      1. Olen ”Itselleen valehtelua” kommentoijan kannoilla tässä. Vaakakapinan alkuperäinen idea oli varmasti juuri tuo itsensä hyväksyminen, mikä on oikein hyvä juttu. Kenenkään ei pitäisi joutua määrittelemään itseään peilikuvan tai vaa’an perusteella. Somessa on kuitenkin tullut paljon vastaan postauksia, joissa Vaakakapina menee nimenomaan tuohon ylipainon ja lihavuuden vääränlaiseen hyväksymiseen, jopa melkein ihannointiin. Näistä postauksista paistaa taustalta edelleen se oma epävarmuus kehosta. Jonkin verran tämä oikein hyvä ja asiallinen projekti on mennyt hakoteille, kun pääpointti ei joillakin ole enää se itsensä hyväksyminen, vaan se että lihavuus on täysin ok. Kuinka Vaakakapinaan voisi yhdistää sellaisella rennolla otteella ravitsemus- ja liikuntaneuvonnan niin, että itsensä hyväksymistä seuraisi ohjeet lempeään painonpudottamiseen ilman pakkoa ja ahdistumista?

        1. Moikka,

          Minusta he ovat kyllä tuoneet kokoajan tiimin puolesta tätä ”rennolla otteella ravitsemus- ja liikuntaneuvonnan niin, että itsensä hyväksymistä seuraisi ohjeet lempeään painonpudottamiseen ilman pakkoa ja ahdistumista?” -sanomaa esiin, toki sittenhän kun aate on ”saatettu” kansan käsiin niin osa vetää sen siihen suuntaan mihin itse syystä tai toisesta haluaa somessa yms. Ajatus usein karkaa alkuperäisestä 🙂

          Kiitos kommentistasi ja mahtavaa viikonloppua! 🙂

      2. Antaa rohkeutta hyväksyä itsensä.. ja sen jälkeen olla tekemättä mitään, koska on hyvä just niin. Ja sitä ilosanomaa sitten välittää riemurinnoin kaikille ja joka tilanteessa. Älä tee mitään, koska olet hyvä just noin.
        Sano sinä mitä sanot, mutta näin sen on aika moni tulkinnut ainakin siinä yli 30000 hengen face-ryhmässä. Minä tiedän, koska olen siellä – niinkuin sinäkin. Voitko tosiaan kirkkain silmin väittää etteikö näin olisi? Tekopyhää sanon minä.

        1. Aina on heitä, keiden ajatusmallinsa kääntävät tämänkin ilmiön alkuperäisajatuksen omannäköisekseen ja erilaiseksi kuin se oli
          alunperin tarkoitettu. Kuten aina, materiaalin tuottaja jättää visionsa lukijoiden pureskeltavaksi. Osa nielaisee sellaisenaan,
          osa mutustelee sen ja sylkee osan pois ja nielee vain itselleen maistuvimmat osiot.

          En väitä, etteikö näin olisi Fb-ryhmässä. Ja jos joku tuumaa, että olen hyvä näin, minusta on pahempiakin rikoksia itseään ja muita kohtaan olemassa 😉

  4. Kiitos! Oli mukava lukea heti aamutuimaan tämä hyvä ja humaani kirjoitus. Ajatuksiasi lukemalla tulee tarkastelleeksi omia asenteitaan ja niissä on, tässäkin tapauksessa, aika paljon toivomisen varaa. Vaikka lähtökohtaisesti koen olevani koko ajan enemmän ja enemmän armollinen itselleni ja muille, niin sisälläni on myös se ylipainoisia ja muita helposti tuomittuja syyllistävä tyyppi. Nyt kun rehdisti asiaa tarkastelee, niin se johtuu omasta syvästä epävarmuudestani ja tarpeesta tulla hyväksytyksi. Harmi kyllä, sitä ei psykoterapeutti aikoinaan osannut kanssani löytää ja auttaa käsittelyssä vaikka maltaita maksoikin. Muistakaa tarpeen tullen etsiä itsellenne juuri teille sopiva ammattiauttaja, heitä kun on niin monta erilaista kuin on ihmistäkin.

    1. Morjens!

      Ja kiitos kun jaoit ajatuksiasi. Arvostan suuresti kykyäsi reflektoida itseäsi ja ajatusmaailmaasi. Siihen harva viitsii edes rueta. Kommenttisi kertoo sinusta paljon, ja pelkästään positiivista! Itselleen rehellisenä pysyminen on taito, jota treenaamalla usein välttää oman pahan olon ja sen purkamisen muihin 🙂

      Voimaa viikkoosi!

  5. Ei yritä normalisoida ylipainoa, vaan kertoa että ylipainosta huolimatta ihmisellä on oikeus olla onnellinen ja osallistuvainen ilman itsevihaa ja sitä ikuista ”sitten kun olen tarpeeksi laiha, saan tehdä sitä ja tätä” -ajattelua. Kun ihminen rakastaa itseään ja kokee tulevansa hyväksytyksi painostaan huolimatta, on myös painonhallinta helpompaa. Tai vaikkapa laihduttaminenkin, usko tai älä. Kehopositiivisuus ja -rauha voivat myös suojata etenkin kasvavia lapsia vinoutuneelta keho- ja ruokasuhteelta sekä syömushäiriökierterltä.

    Mutta tää on asia, jota saa kaltaistesi tavoin ajatteleville hokea loputtomiin, yleensä turhaan. Kun on vaan kivempi hokea sitä ikuista matraansa jonka viesti on se, ettei ylipainoisilla ole oikeutta kuulua, näkyä, olla seksuaalisia saati onnellisia.

      1. Ei sinulle, vaan aiemman kommentoijan kommenttiin 🙂 En olevinani löytänyt puhelimellani vastaa -painiketta hänen viestinsä kohdalta.

        Pahoitteluni kommentoinnin sotkemisesta.

        1. Okei! No worries! Pitääpä tarkistaa sivupohja, että löytyykö sieltä ”vastaa” kohta, jos ei niin asia täytyy korjata 🙂

  6. Kiitos inhimillisestä ja viisasta kirjoituksestasi! Puet todella hyvin sanoiksi Vaakakapinan viestin.

  7. Hei, kiitoksia tästä kirjoituksesta. Ihana nähdä että on ihmisiä jotka ymmärtävät että kaikki ylipainoiset ei omasta tahdostaan sellaisia ole.. Kiitos <3

    1. Kiitos itsellesi mielenkiinnostasi tekstiäni kohtaan 🙂 Ja harva tosiaan on..ihan vaan omasta tahdostaan.

      Kivaa sunnuntaita just Sulle 🙂

  8. Täyttä asiaa ja todella hyvin kirjoitettu!! Olen törmännyt työni puolesta niin paljon sairaisiin normaalipainoisiin sekä jopa lähes alipainoisiin sairasteleviin, että terveitä ylipainoisia ei vain uskota olevan olemassakaan. Itse olen ollut reilusti ylipainoinen lähes koko elämäni, töitä olen tehnyt tunnollisemmin ahkerasti kuin moni normaalipainoinen ja yrittäjänä ei ole ollut varaa pitää sairaslomia. Yhteiskunta ei siis ole joutunut toistaiseksi kohdallani kustannuksiin. Verenpaine ollut normaali, samoin sokeriarvot. Mutta silti ylipainoisen katsotaan olevan sairaampi yksilö kuin normaalipainoisen. Puhumattakaan siitä, että ylipainoisen ei saisi olla kaunis. Siitähän nämä hoikat jopa innostuvat kadehtimaan. Myös eristetään sosiaalisista ympyröistä, joissa hallitsevat normaalipainoiset. Jos olet ns. hyvännäköinen ja terve ylipainoinen, olet monelle myrkkyä. Koska sellaisiahan ei saisi olla olemassakaan.

    1. Moikka,

      Kiitos lämpimistä sanoistasi! Puhut asiaa ystäväiseni! Yleistäminen on uusi musta..Voit kävellä kadulla ylpeydellä, koska sinulla on 110% oikeus siihen 🙂
      Kateus ansaitaan vai miten se menikään..toki ymmärrän, että ei se kyräily mukavalta tunnu! Kiitos kun jaoit ajatuksiasi aiheesta 🙂

      Mahtavaa ystävänpäivää Sinulle!

  9. Vaakakapina ajatuksena on ihan jees ja aiheellinen.
    Mutta kyllä ovat aika monet kääntäneet sen alkuperäisen ajatuksen itseään vastaan. Valitettavasti.
    Olin jäsenenä Läskimyytinmurtajat fb-ryhmässä ja sen nimi olisi kyllä monin paikoin syytä muuttaa siksi mitä Jenny on sanonut, että se ei ole eli Läskit myytinmurtajat. Sieltä löytyy valitettavan monta, joiden mielestä ei saisi esim. laihduttaa (No okei; tehdä sellaista elämänmuutosta, että laihtuu – koska joku kuitenkin puuttuu tähän), vaan pitää olla mitä on ja hyväksyä se. Tai ne lukuisat postaukset, joissa nostetaan kauhea pm milloin mistäkin lehtiartikkelista, painoindeksistä, vaatemainoksesta, ihanmistävaan. Ja vastoin ryhmän sääntöjä siellä on paljon näitä, jotka ovat mielestään oikeutettuja haukkumaan kukkakeppejä ja anorektisiä malleja yms. Ainoastaan lihavat ovat jotain siellä ryhmässä. Ja mitä ilmeisemmin sitä mieltä, ettei siellä bmi:n mukaan normaalipainoisia kaivata. Poistuinkin sitten kiltisti ja ajattelin, että pitäkää tunkkinne, jos ette apua tarvitse. Siis myytin murtamisessa.
    Tai ne ”onnelliset”, jotka käyvät joissain fit-ryhmissä huutamassa ja vaatimassa keho-, paino- ja ruokarauhaa. Suoraan sanoen tekevät itsestään pellejä ja eivätkä mitenkään edistä sitä, että vaakakapinan ajatus tulisi ymmärretyksi. Päinvastoin.

    1. Moikka,

      Niin valitettavasti isoja ihmismassoja koskevissa ilmiöissä löytyy aina osa, ketkä ymmärtävät asian väärin tai vääntävät sanoman
      omaan muottiinsa. Suurin osa on omaan silmääni saanut kuitenkin kiinni ydinsanomasta ja täten hyvinvointi on alkanut
      kääntyä toivottuun suuntaan.

      Voimaa viikkoosi!

  10. Itsensä hyväksyminen on hyvä asia. Tosiasioiden kieltäminen ei.
    Lievä ylipaino ei liene itsessään mitenkään vaarallista. Nykykäsityksen mukaan ehkä enemmänkin kosmeettinen haitta.
    Huomattava ylipaino sitten taas lienee kaikkien tutkimustenkin mukaan vaarallista. Tai ainakin aiheuttaa kantajalleen aika moninaisia ongelmia.
    Laihuus ei takaa onnellisuutta. Onnellisuus lähtee varmaankin ihan jokaisen päästä. Turha kuvitella, että jotain ylimaailmallista tapahtuu sitku.
    Mutta jos olosi on tukala tai epämukava kilojesi kera, miksi et tekisi asialle jotain? Tai vähintäänkin annat muiden tehdä omalleen, jos he sitä haluavat.
    ”Läskienkin” tulisi muistaa antaa se kehorauha muille. Jos itse hyväksyy itsensä ja kilonsa, ei se tarkoita sitä, että kaikkien muiden tulisi tehdä tykönään samaa. Jokaisen kilot ovat jokaisen oma asia. Myös niiden jotka haluavat niistä päästä eroon.

    1. Moi,

      Kerrot hyviä näkökulmia! Hyvä olisi käydä henkilökohtaisella tasolla läpi nämä asiat ja antaa muille tilaa toteuttaa
      omalla tahollaan miten parhaaksi näkee. Ehkä yksi koko ilmiöön vaikuttaneista tekijiöistä on ollutkin, että ylipainoiset ovat kokeneet, että kaikilla
      on heille nokan koputtamista asiasta eivätkä he saa rauhaa koskaan. Siksi asia piti nostaa kovemmalla kädellä framille.

      Kiitos ajatuksiesi jaosta!

Vastaa