malelifestyle

Oletko vapaamielisesti ahdasmielinen? Kysy itseltäsi nämä viisi kysymystä!

Hola!

Keskustelu somessa aiheesta kuin aiheesta käy nykyään kiivaana. Mielipiteitä, olettamuksia ja faktoja lentää suuntaan ja toiseen kuin palloja lumisodassa. Yhä harvemmin keskustelu johtaa kuitenkaan mihinkään. Olemmeko menettäneet kykymme rationaaliseen ja rakentavaan keskusteluun?

Annammeko tunnereaktioillemme yliotteen itseämme koskettavista aiheista keskustellessa? Heittäydymmekö siis henkisesti laiskoiksi? Sehän on turvallisessa ympäristössä, kuten kotona näppiksen takana varsin houkutteleva tie. Tunsin tarvetta kysyä seuraavia kysymyksiä itseltäni, ja kysyn niitä nyt myös Sinulta.

Rakentavan keskustelun rampauttajat TOP-5

1. Arvotatko oman totuutesi muiden ihmisten totuuden yläpuolelle?

2. Koetko oman viiteryhmäsi, johon tunnet kuuluvasi ja jota edustat, pelkkänä ryhmänä vailla yksilöllistä eroavaisuutta? Uskotko siis puhuvasi sataprosenttisesti kaikkien edustamasi yksilöiden puolesta?

3. Edustatko ideologiaasi täysin niistä syistä, kuten väität ja uskottelet itsellesi sekä muille? Oletko tarkastellut aihetta monitasoisemmin kuin omasta perspektiivistäsi? Oletko ottanut huomioon esimerkiksi ihmisen kokonaisvaltaisen kehityshistorian ja miten kyseinen teema on elänyt ja kehittynyt? Onko sinulla objektiivista faktatietoa?

4. Jos joku ei ole kanssasi täysin samaa mieltä, määritätkö hänet tämän perusteella ihmisenä?

5. Heijastatko henkilökohtaiset esimerkiksi traumasi ja/tai sen hetkisen tunnetilasi suurempiin aihekokonaisuuksiin, jolloin argumentointisi objektiivisuus ja uskottavuus kärsii?

– Jos näin on päässyt käymään, kannattaa miettiä, milloin äänessä on aikuinen sinä ja milloin sisäinen, satutettu lapsesi, joka puolustautuu hyökkäämällä.

Kartta ei ole maasto

Miksi kysyn? Koska sorrun näihin kaikkiin toimintamalleihin aika-ajoin itsekin ja koen sen johdosta usein syyllisyyttä. Siksi pyrinkin käymään keskustelua vain silloin, kun olen edes jokseenkin vakaassa tilassa. Yritykseni onnistuu joskus paremmin, joskus huonommin. Yksi asia on kuitenkin varmaa ja se on:

Kartta ei ole maasto.

Sinulla on mielessäsi kartta, joka harvoin kuitenkaan vastaa totaalisen realistisesti maaston todellisuutta.

 

”…nämä kolme ovat yhtä,
eivät minua säästä,

nämä kolme otteestansa,
eivät minua päästä,

tietämättömyys, pelko ja viha,
pahimmasta päästä,

torjut niistä ensimmäisen,
ja voit kaikista päästä… ” –Mokoma: Nämä kolme ovat yhtä.

 

Oletko sinä vapaamielisesti ahdasmielinen?

Rakkaudella,

Veli_K

4 thoughts on “Oletko vapaamielisesti ahdasmielinen? Kysy itseltäsi nämä viisi kysymystä!

  1. Tämä onkin hyvää pohdintaa. Usein varsinkin jos keskustelua käydään suoraan ihmisyyteen kohdistuen ajattelematta yhtään konseptia tai toisen esim aloitteen tekijän a) motiiveja b) oikeutta yksilöidä maailmaa c) tilaa/tilannetta josta käsin joku argumentoi hyökäten suoraan tunne edellä päädytään lähinnä ruotimaan sitä tunnetta jonka toisen sanoma aiheuttaa. Silloin ei synny autoa keskustelua eikä yhteyttä.

    1. Moikka!

      Kiva jos pohdinta vaikutti edes jokseenkin loogiselta! 😀
      ”….. päädytään lähinnä ruotimaan sitä tunnetta jonka toisen sanoma aiheuttaa…” < -- Tässä olet harvinaisen hyvin totuuden jäljillä. Näinhän siinä usein käy ja alkuperäinen aihe/ongelma jää tyystin sivuun. Kiitos kovin kommentistasi!

  2. Asioista voi keskustella ja pitääkin.Ja en ainakaan itse koe että olisin hankala tai jotain.Kun se sisäinen ns.lapsi joka meiltä kaikilta muuten löytyy se ns.leikkisyys haluaa koetella toisia ja yrittää saada myös muilta esiin kun nykypäivänä ei osata puhua asioista niillä oikeilla nimillä.Vejetään se herne nenään jos esim pomo moittii jostain ihan aiheesta.Otetaan se henkiökohtaisesti aivan kuin työpaikka olisi jokin lastentarha ruvetaan jauhaan sitä paskaa seläntakana perustetaan niitä kuppikuntia..Kun joskus on puhdistettava sitä työilmapiiriäkin niillä lasten keinoilla..
    Niin ja se oma totuus.Itse tiedän kyllä että asioilla on montaa puolta ja asiat ovat värikkäitä eivät mustavalkoisia.Yksi päätös on johtanut toiseen toinen päätös kolmanteen jne.Mutta ehkä pitää näyttää joskus konkreettisesti mihin ne ns huonot päätökset voivat pahimmillaan johtaa että kokisivat oikiasti että asioista pitää voida keskustella ehkä joskus suureenkin ääneen ja sen jälkeen pystyttävä vielä keskustelemaan seuraavana päivänä ilman sen kummempia jälkikaikuja.
    Ehkä joskus paras opetus muille on jos joskus tekee itsekkin välillä niin ettei keskustele aiheesta sen enempää että huomaisivat miltä se tuntuu jos niitä ns.sääntöjä noidatetaan toiseltakin puolelta tarkasti ilman sitä joustoa.
    Niin ja se ihmisen määrittäminen ei tule asioista vaan siitä intuitiosta.Ja joskus harvoissa tapauksissa kuinka on hoitanut aikaisemmat asiat

Vastaa