Uunituoreen Luokkakokous 3 -elokuvan mainosten ilmestyminen on saanut vääjäämättä pohtimaan omaa suhdetta luokkakokoontumisiin, ja ainakin allekirjoittaneen näkövinkkelistä
katsottuna luokkakokoukseen liittyy monenlaisia tuntemuksia. Aihe on kestosuosikki esimerkiksi tv- sarjoissa, joissa luokkakokouksen vaivaantunut tunnelma rakennetaan yleensä stereotyyppisten,
komediallisten ainesten avulla.

Luokkakokouksessa koolle kutsutaan jopa vuosikymmeniä myöhemmin henkilöitä, jotka ovat tunteneet toisensa olosuhteiden pakosta useiden vuosien ajan. Nämä vuodet ovat sijoittuneet
herkkään kasvukauteen, jolloin hormonaalisten myllerrysten meressä velloessa on käyty läpi niin ensikännit, ensirakkaudet kuin asteittainen itsenäistyminen lapsuudenkodista. Ei siis lähtökohtaisesti aivan helpoin yhdistelmä.

Jokainen haluaa tietenkin olla luokkakokouksessa parhaimmillaan. Mikäli henkilökohtainen talous on syystä tai toisesta huteralla pohjalla juuri luokkakokouksen aikoihin, eikä ylimääräisiin ostoksiin
olisi varaa, voi muutama lisäpennonen liietä yllättävältä taholta. Esimerkiksi kauppaketjujen bonuspisteistä saattaa löytyä yllättävän paljon käteistä tai sen vastiketta. Nykyään myös
nettikasinotkin jakavat vastaavaa, nimeltään cashback (eli käteispalautus). Tämä on tietyllä tapaa verrattavissa kauppaketjujen bonusjärjestelmiin. Kuluttaja saa toisin sanoen vastinetta rahalleen
tekemiensä hankintojen pohjalta. Jos matti on kukkarossa niin silloin kaikkien bonuspisteiden ja vastaavien käyttö oman pankkisaldon sijaan on hyvä vinkki!

Elämä vie eri suuntiin

Joillakin yhteys kouluaikaisiin kavereihin säilyy pitkälle aikuisikään, jopa vanhuuteen saakka. Tarinat toistensa lasten kummeja olevista, samaa koulutietä jopa alakoulusta lähtien taivaltaneista
ystävyksistä eivät ole todistetusti pelkkiä kadehdittavia urbaanilegendoja. Monien kohdalla elämä vie kuitenkin eri suuntiin ja yhteydenpito vähenee kuukausien ja vuosien
saatossa aivan huomaamatta, tyrehtyen lopulta kokonaan. Näin käy todennäköisesti helpommin pienissä maaseutupitäjissä kasvaneiden kohdalla – harva jää kotipaikkakunnalleen, ja opiskelu- ja
työpaikat kuljettavat ympäriinsä.

Elämänpiiri on saattanut kouluaikana olla varsin suppea etenkin pienellä paikkakunnalla asuneelle. Harrastusmahdollisuuksien rajallisuuden vuoksi sosiaalinen elämä on voinut rajoittua ainoastaan
koulun käytäville ja ruokalaan, kenties kunnan nuorisotilaan, jossa naamat ovat olleet samoja. Ylioppilaslakin päähän painamisesta alkaa uusi elämänvaihe. Olipa edessä sitten välivuosi(a)
töiden tai reppureissaamisen merkeissä tai vaihtoehtoisesti saman tien uuteen opintoputkeen hyppääminen, laajenee elämänpiiri huomattavasti.

Uudet ihmiset, toimintaympäristöt ja näkökulmat hivuttautuvat elämään vähitellen, ja murrosiän epävarmuuksien karistessa uusiin tilanteisiin astuu erilaisesta näkökulmasta. Uusien ihmisten
kohtaaminen avaa maailmoja, joiden myötä alkaa todennäköisesti kyseenalaistaa aiemmin jopa itsestäänselvyyksinä pitämiään asioita.

Luokkakokous – stereotypiat kouluaikaisista rooleista elävät voimakkaina populaarikulttuurissa

Populaarikulttuurissa luokkakokouksen henkilögalleria rakentuu yleensä saman stereotyyppisen kaavan mukaisesti: kouluaikana ulkonäöstään epävarmasta, muiden mahdollisesti hyljeksimästä
hahmosta on kuoriutunut todennäköisesti todellinen menestyjä, joka antaa luokkakokouksessa entisille piinaajilleen näpäytyksen.

Amerikkalaissarjoissa tai -elokuvissa luokan suosituin, esimerkiksi lukion jalkapallojoukkueen kapteeni, esitellään todennäköisesti myöhemmin kaljamahaisena, hieman yksinkertaisena tapauksena.
Luokkakokous herättää monenlaisia ajatuksia. Joitakin ajatus kaikkien vanhojen tuttujen tapaamisesta ja kouluvuosien sattumusten muistelusta ainoastaan hykerryttää, mutta osa saattaa
pitää ajatusta ahdistavana. Kaikille kouluvuodet eivät ole syystä tai toisesta auvoista aikaa. Mikäli kouluvuosina on läpikäynyt pitkäkestoisen, tavalla tai toisella traumatisoivan tai ahdistavan
vaiheen, saattaa ajatus luokkakuvasta etäisesti tuttujen kasvojen näkemisestä tuntua kaikkea muuta kuin houkuttelevalta.

Luokkakokous on herkullinen aihe, sillä siinä kohtaavat konkretian tasolla niin menneisyys, nykyisyys kuin tuleva – mistä olemme peräisin, missä olemme nyt ja minne olemme suuntaamassa
seuraavaksi. Vuosien vierimisen näkee ehkä selkeimmin katsoessaan silmiin jotakuta, jonka on tuntenut silloin, kun ikä alkoi vielä ykkösellä.

Sosiaalinen media on muuttanut yhteydenpitokulttuuria

Sosiaalinen media on muuttanut yhteydenpitokulttuuria radikaalisti. Aiempina vuosikymmeninä säännöllistä yhteyttä pidettiin olosuhteiden pakosta lähinnä muutamaan lähimpään ihmiseen.
Yhteydenpito vaati nykyvinkkelistä katsottuna melkoista viitseliäisyyttä. Nykyisin yhdellä peukutuksella saa vinkattua “olen täällä ja kiinnostunut jutuistasi”.

Facebook- ja Instagram-tilien ansiosta pysyy halutessaan jollakin tapaa kärryillä kymmenien tai satojen ihmisten elämänkulusta – opiskeluista, perheestä, harrastuksista ja työstä. Esiin voivat tulla
myös erilaiset ideologiset suuntaukset ja huumorintaju. Näin ollen, mikäli luokkakokoukseen päättää osallistua, on jo etukäteen ainakin jonkinmoinen käsitys monesta tilaisuudessa tavattavasta.

Vielä vuosituhannen taitteessa entisten luokkakavereiden kuulumisia kantautui todennäköisesti korviin lähinnä yhteisten tuttavuuksien kautta. Facebookin myötä sosiaalinen
suhdeverkosto on laajentunut ja muuttanut muotoaan. Sosiaalinen media on normalisoinut tervettä uteliaisuutta, ja some on tehnyt muun muassa entisten seurustelukumppaneiden elämänpolkujen seuraamisesta helpompaa. Facebookin, Instagramin ja blogien myötä yksityisyyden ja julkisen raja on hämärtynyt. Myös some-etiketissä on joidenkin kohdalla selvästi edelleen opeteltavaa.

Entäpä se luokkakokous – osallistuisitko itse?

Luokkakokouksia järjestetään yleensä kesäisin, mutta koronaepidemiaan liittyvien suositusten vuoksi kyseiset tapahtumat ovat niin ikään olleet katkolla. On kuitenkin toiveita siitä, että ensi
kesänä myös luokkakokouksiin kokoonnutaan muiden joukkotapahtumien tapaan lähes entiseen malliin.

Osa ei tietenkään osoita minkäänlaista mielenkiintoa moisiin juhlallisuuksiin, mutta jotkut ovat hetkeäkään epäröimättä innolla mukana. Todennäköisesti tapahtumaa ovat organisoimassa ne,
jotka olivat jo kouluaikana puuhaamassa bileitä ja erilaisia yhteisiä aktiviteetteja. Luokkakokous on näyttäytymispaikka, jossa syynätään päästä varpaisiin ja tehdään pikaisia
arvioita osallistujista. Kuulostaa pinnalliselta ja karulta, ja sitä se onkin. Mielenkiintoista on sen sijaan se, kuinka luokkakokouksessa sosialisoidaan. Juttelevatko kaikki ennakkoluulottomasti
keskenään kouluaikaiset roolinsa sivuuttaen, vai nostavatko ne vääjäämättä jossain vaiheessa päätään?

Luokkakokoukseen osallistuminen voi jännittää, mutta samalla se tarjoaa tilaisuuden menneisyytensä kohtaamiseen uudesta näkövinkkelistä. Kouluaikaisia ihmisiä nähdessään joutuu
nimittäin vääjäämättä miettimään kysymystä siitä, kuinka on vuosien saatossa muuttunut – millaisena minut nähtiin silloin ja kuinka minut nähdään nyt. Millaisia tuntemuksia tämä aihe sinussa herättää? Mitä fiiliksiä viestiboksiin kilahtava luokkakokouskutsu herättäisi?