Tervehdys ystävät!
Osallistuin viime lauantaina Body Posi-messuilla paneelikeskusteluun. Keskustelu oli antoisa ja messutunnelma oli mahtava! Kyseisestä päivästä jäi itselleni lämmin ja kiitollinen fiilis.
Luulin etukäteen, että tuona kyseisenä päivänä itselleni jännittävin hetki on, kun on minun aikani avata suu mikrofoniin live-yleisön edessä. Näitä tilanteita kun ei ole kohdalleni montaa osunut.
Kyseinen hetki meni kuitenkin jännittävyysmomentissa sijalle kaksi. Kohtasin nimittäin ensimmäisen kerran elämässäni sukupuolineutraalin vessan. Tämä on tarina siitä, kuinka savolaistaustainen, lihaa syövä valkoinen heteromies suoriutui tästä kokemuksesta.
Umpimielisyys oli toinen nimeni
Olen elänyt ensimmäiset 19 elinvuottani Pohjois-Savossa. Yhtään alueen kulttuurista monitasoisuutta vähättelemättä, kasvuympäristöni ei ole ollut mielestäni se avoimin mahdollinen. Olen aina ollut herkkä ja tuntenut asiat vahvasti, mutta luonnollisesti ympäröivä pikkukaupungin maailma muovasi ajatteluani.
Jos totta puhutaan, olen ollut hyvinkin umpimielinen aina viime vuosiin asti, jolloin silmäni alkoivat aueta maailmalle monestakin eri syystä.
Kuten suurimmassa osassa maamme pitäjiä, ei meilläkään päin puhuttu tai nuoriso edes tiennyt 90-luvun puolella tai vuosituhannen vaihteessa esimerkiksi sukupuoli-identiteettien monimuotoisuudesta ynnä muista asioista, mitkä nykyään ovat arkipäivää valtakunnallisessa keskustelussa.Termi homo ilmeni ainoastaan haukkumaterminä.
Lähtökohtani ovat siis vähintäänkin…perinteiset.
Se kuuluisa eka kerta
Nyt olin tilassa ja tilanteessa, jossa oli VAIN sukupuolineutraaleja vessoja. Minua alkoi pissittää, ja huomasin etsiväni miesten vessaa ja mielessäni pyöri ajatustornado: ”Onhan täällä PAKKO olla ne perinteisetkin vaihtoehdot jossain?”. Vaan ei ollut, tai minä en niitä ainakaan löytänyt. Oli aika ottaa askel tuntemattomaan.
Tilanne oli itselleni uusi ja itse asiassa ensimmäinen kerta, kun olen missään törmännyt sukupuolineutraaliin wc –tilaan. Kun käymälän kyltissä luki ”For everyone” mietin, että enhän minä uskalla tuonne mennä.
Minulle vähemmän jännittävä tilanne on ottaa täyskontaktisparria ammattilaisvapaaottelijan kanssa. Siinäkin meinaa aluksi pistää nieleksimään, kun tietää millaista menoa kohta on luvassa.
Luvatta naisten vessassa tirkistelemässä
Sisuunnuin kuitenkin itseeni ja haparoimiseeni. Myöskään kasvava paine eturauhasessani ei auttanut asiaa. Lopulta havahduin ja mietin, miksi teen asioista näin vaikeaa päätin kasvattaa itseäni taas pykälän verran.
Huomasin hiipiväni joka kerta kyseisiin vessoihin varovasti ovelta hieman kurkkien. Sydän takoi kuin metallirumpalin tuplabasarikomppi. Minulla oli kokoajan tunne, että menen luvatta naistenvessaan tirkistelemään ja siellä oleva nainen säikähtää minua kuollakseen.
Ravisteluäänet minimiin
Huomasin myös, että haluan pitää mahdollisimman vähän ääntä vessassa asioidessani. Jotenkin takaraivoon iskostunut ajatus siitä, että naiset eivät halua kuulla minun ”ravisteluääniäni” kyti ja paloi minussa jatkuvasti.
Kun olin toisessa wc-tilan kahdesta kopista, päässäni alkoi heti pyöriä: ”Mitä jos viereiseen koppiin tulee joku ja se on nainen, mitä jos se on nainen, mitä jos se on nainen?!”. Mutta miksi? Kysehän on mitä luultavimmin ja yksinkertaisimmin tottumuksesta yhteen ja tiettyyn toimintamalliin.
”Anteeksi kun tirkistelen”
Olen kuitenkin elänyt naisen kanssa kymmenen vuotta, joten luulisi tilanteen olevan minulle vähemmän ”monimutkainen”. Mutta kun kyseessä oli tuntemattomia ihmisiä, olikin välittömästi pala kurkussa.
Ehkä oli kaikille parempi, että vessaan ei sattunut kanssani tällä kertaa yhtä aikaa ketään muuta. Olisin luultavasti automaationa alkanut pyydellä vessaan astuneelta naiselta vinhasti anteeksi tuppautumistani.
En varsinaisesti pidä siitä, että automaatiotoimintoni luovat jollekin epämukavan fiiliksen. Onneksi universumi oli tällä kertaa kaikkien puolella ja kyseisiltä tilanteilta vältyttiin.
Ajatusahtaumat koetukselle
Loppujen lopuksi minulle tämänkaltaiset ”ajatusahtaumien” koetukset tekevät joka kerta hyvää. Tiedän, että teissä lukijoissa on monia, ketkä eivät voi mitenkään käsittää, miten moinen voi olla jollekin ”koitos itsensä kanssa”. Noh siksi sitä tässä yritinkin selventää.
Seuraavan kerran tilanteen osuessa kohdalle olen mitä luultavimmin piirun verran vähemmän varautunut ja uskallan kävellä sukupuolineutraaliin vessaan suorin askelin ilman hiipimistä, ovelta kurkkimista ja henkilökohtaista tuskailua. Ihmisiähän tässä vaan ollaan. If I can do it, you can do it!
Rakkaudella,
Veli_K
Mitä mieltä Sinä olet sukupuolineutraaleista wc-tiloista? Paljasta ajatuksesi kommenttikenttään!
Sitten voikin miettiä hetken sitä, miltä esim. sukupuolivähemmistöläiseltä saattaa tuntua käynti sukupuolitetuissa wc-tiloissa.
Moikka!
Sanoppa muuta. Ehkä sain pienen maistiaismurusen sitten siitä ja hyvä niin.
Mielenkiintoista, että sen voi noinkin kokea! Naiset ovat ehkä karaistuneet tuohon jo ennen sukupuolineutraalien vessojen ilmestymistä? Baarien loputtoman pitkissä vessajonoissa ovat hätäisimmät jo vuosia livahtaneet sinne missä lyhyemmät jonot, eli herrojen puolelle.
Terve!
Niin, näin sen koin ja näin. Itse kun en naistenvessaan ole eläissäni astunutkaan ns. hätävisiitille, niin tämä oli eräällä tavalla täysin vieras tilanne itselleni. Mutta tuskin jää viimeiseksi 🙂
Siilinjärvellä Ahmon yläasteen saniteetti tilat ovat olleet jo reilusti yli 10 vuotta sukupuoli neutraalit. Näiden ihmettelemään tuntuu omasta mielestäni absurdilta..
Morjens!
Niin, meillä ei peruskoulussa ollut sukupuolineutraaleja, tai oikeastaan muuallaakaan kasvuiässä. Joten virallisesti kohtasin sen vasta nyt, ja hyvä niin, onhan sentään vuosi 2019. 🙂
En yhtään pidä noista yhteisvessoita. Haluanko mennä koppiin, josta poistui juuri kaunis nainen. Mitä jos siellä haisee pahalta? Illuusioni särkyy. Entä haluanko oman äännähtelyni kantautuvan naisille. No en todellakaan. Aikaisemmin rennosta helpotushetkestä on tehty ahdistava jännitysnäytelmä.
Moi,
Niin, samoilla linjoilla olin itsekin, kunnes oli aika kohdata tilannetta. Ei se sitten niin paha ollutkaan, vaikka itsekin myönnän, että jostain syystä hävettää pitää ”vessaääniä” enemmän naisen kuunnellessa kuin miehen. Jännä juttu! 😀
Neutraaleja vessojahan on ollut aina? Junissa, lentokoneissa, kotona, invavessoina jne. Miksi myös ovessa piti lukea ”for everyone”? Eikö siinä kuuluisi vain lukea pelkkä ”wc”? Ja ihan Tampereen lähistön tavallinen maalainen olen, tosin kulttuurishokkina olen kokenut erilliset saunavuorot. Kamalaa tuhlausta pitää saunaa tuplasti pidempään päällä vaikka kaikki mahtuis yhdellä kerralla. Luulin ahdasmielisyyden olevan vanhankantaista vanhusten ajattelua, mutta se rehottaakin urbaaneissa nuorissa kaupunkien uusioympäristöissä enemmän kuin koskaan. Tähän kun vielä lisätään muiden kulttuurien huomioiminen niin ollaan pulassa niin vessojen, kuin uimahallienkin kanssa.
Moikka!
Niin, kyseisen tapahtuman pitäjä oli halunnut korostaa, että kyseessä on nimenomaan sukupuolineutraali wc-tila, ettei tule väärinymmärryksiä, uskoisin. Olemme kaikki erilaisia ja erilaisista taustoista/kasvuympäristöistä, joten ei välttämättä voida olettaa, että kaikki kokisivat oloaan yhteissaunoissa tai vessoissa mukavaksi, monella asia on juurikin päinvastoin. Mutta taas marginaaliin sijoittuville ihmisryhmille esim. unisex-vessat ovat hyvinkin tarpeen. Tässä on vielä paljon hienosäädön varaa tässäkin maassa. 🙂