malelifestyle

Kymmenen merkkiä mistä tiedät, että elät parisuhteessa ”aikuislapsen” kanssa

 

*Teksti sisältää mainoslinkin*

Tervehdys toverit!

Tunnekäsittelytaidot ovat elämässä ja etenkin parisuhteessa avain laadukkaaseen ja vakaaseen tilaan, joita jotkut runosielut onneksikin kutsuvat. Eli puhutaan kyvystä tunnistaa, reagoida ja nimetä omia tunteitaan ja etenkin niistä kumpuavia reaktioita. Näin minulle itseäni viisaammat alan ammattilaiset ovat kertoneet.

Kun tunnekäsittelytaidot ovat syystä tai toisesta jääneet vajavaisiksi, ihminen toimii kuin autopilotilla häneen kasvuiässä syötettyjen ”koodien” mukaisesti. Kyse on ikään kuin tietokoneen ohjelmoinnista, johon syötetään pohjakoodi, jonka mukaan kone toimii ja reagoi.

Esimerkiksi lapsuuden kiintymyssuhdetraumat voivat tehdä katkoksen tietyn tunnekäsittelyvaiheen osion kehitykseen, jolloin myöhemmin aikuisiällä käytös voi olla lapsenomaista, koska pohjakoodin syöttö jäi keskeneräiseksi.
Mistä uskoisin tietäväni jokseenkin mistä puhun? Olen itse täyttänyt jossain vaiheessa suuren osan näistä kohdista.

Onneksi havahduin autopilottimoodista hereille ja sain tilaisuuden syöttää koodin rikkinäisen pätkän uudelleen tajuntaani ammattiohjauksessa. Se vaatii monen vuoden jatkuvaa työtä itsensä kanssa, mutta on sen arvoista.

Kymmenen merkkiä mistä tiedät, että elät ”aikuislapsen” kanssa?

1. Hänellä ei ole kykyä rauhoittaa itse itseään millään tasolla, vaan tarvitsee siihen aina toisen osapuolen tueksi. Kun tunnekäsittelytaidot ovat kehittyneet, aikuinen ihminen on kykeneväinen olemaan itselleen lohduttaja poislukien elämän kriisivaiheet, jolloin on luonnollista, että kumppanin avun tarve korostuu. Huom! Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi kyetä pärjäämään yksin. Tässä erimerkissä tarkoitetaan äärilaitaa, jota jotkut kutsuvat läheisriippuvuudeksi.
2. Hän ei suostu opettelemaan ”hankalia” käytännön asioita itse, koska on tottunut siihen, että teet ne hänen puolestaan. Tässä on jälleen mielestäni kahden aikuisen väliseen parisuhteeseen kuulumaton vanhempi-lapsi asetelma.
3. Jos asiat eivät mene hänen mielensä mukaan, hänelle iskee välitön ”Lapsi ei saa karkkia heti”-kiukku.
4. Jos kysyt häneltä, miltä hänestä tuntuu, hän menee vaikeaksi ja saat usein vastineeksi defensiivisen, jopa aggressiivisen reaktion. Tässä kohtaa kyse voi olla vilpittömästä tietämättömyydestä, että miltä nyt sitten oikein tuntuu? Tämä voi hävettää, jolloin iskee vahva halu puolustautua.
5. Hän peilaa kaikki tunteesi itseensä kuin lapsi. Jos sinulla on huono päivä, hänenkin päivästä tulee nopeasti huono. Häneltä siis puuttuu kyky olla erillinen yksilö, joka ei ole kytköksissä kumppaninsa tunnetilaan. Tämä on luonnollista lapsille, mutta ei enää aikuisille, jos tunnekäsittelytaidot ovat ajan tasalla.
6. Hän ei kykene kontrolloimaan impulssejaan. Jos hänellä on tärkeää asiaa, on se päästävä kertomaan heti, ei ole väliä millainen tilanne sinulla on sillä hetkellä päällä. Kuin lapsi, joka juoksee kotiin kertomaan mitä kaikkea hienoa hän näki ja koki koulun luokkaretkellä. Impulssi korostuu, jos hänellä on jotain negatiivisia kokemuksia purettavanaan. Vaikka olisit itse sydänkohtauksen kourissa, hän alkaisi purkaa tuntojaan.
7. Pidät häntä jatkuvasti pystyssä ja tarvitsevuus vaakakuppi on aina toisessa päädyssä kenollaan. Jos koet parisuhteessa, että tukeminen ja toisen kannattelu on jatkuvasti yksipuoleista, elät todennäköisesti aikuislapsen kanssa. Syntyy jälleen aikuinen-lapsi asetelma, jossa iskä/äiskä tukee joka päivä kriisistä toiseen pokkuroivaa teini-ikäistä. Tämä syö parisuhteen aikuista osapuolta kuin rutto sisältäpäin.
8. Hieman viitaten kohtaan 1., hän on liian kiinni sinussa. Jos kumppani tuo jatkuvasti ilmi, miten hän ei pärjää tai selviä yksin vaikkapa viikonloppua erossa sinusta tai kapinoi vastaan sinun omia menojasi jotka eivät ole yhteisiä, on mielestäni kyseessä lapsenomainen tarve huoltajalle. Ei välttämättä kahden aikuisen väliseen parisuhteeseen kuuluva efekti?
9. Hän ei ota vastuuta itsestään eikä tekemisistään. Jos hommat menee päin hanuria, on se aina jonkun muun tyhmän vika tai ilmoille pääsee selityksistä huonoin: ”No mä vaan oon tällainen”. Marttyyriksi heittäytyminen on myös arkipäivää. Aikuinen ottaa vastuun itsestään ja tekemisistään, lapset harvoin ottavat, koska eivät vielä osaa.
10. Hän olettaa, että olet aina siinä, tapahtui mitä tahansa. Lapsenomainen usko siihen, että toinen ei lähde, vaikka mitä tapahtuisi, perustuu usein alitajuiseen luottoon, että kuka nyt ”lastaan” hylkäisi? Harvoin ajatus näillä sanoilla päässä pyörii, mutta efekti on sama. Aikuislapsi pitää sinua itsestäänselvyytenä, kuten lapsi pitää vanhempiensa läsnäoloa, teki hän mitä tahansa.

Tervetuloa valintojen maailmaan

Siinäpä ne! Kuten sanottua, tunnekäsittelytaitojen uupuminen tai vajaavaisuus ei ole kyseisen henkilön vika tai syy. Tällöin katse kohdistuu aikaan, jolloin koodi on syötetty tai jätetty syöttämättä. Mielestäni kuitenkin aikuisella on tilaisuus valita, lähteekö hän tekemään itsensä kanssa töitä asioiden eteen, jos vaikkapa parisuhteessa tietyt ongelmakohdat nousevat jatkuvasti pintaan.

Jos aikuislapsi valitsee jättää tekemättä mitään itsensä kanssa, on se mielestäni myös isku vasten kumppanin ja muiden läheisten kasvoja. Harva kykeneekään viettämään elämäänsä aikuislapsen kanssa. Ihan pelkästään siitä syystä, että voimat loppuvat ennen pitkää.

Tällaiset paksukalloiset kuten minä, alkavat usein havahtua näihin asioihin vasta, kun on selkä vasten seinää. Mielestäni asiaan olisi helpompikin tie, jolloin sekä itse että ympärillä olijat pääsisivät vähemmällä. Ajassa en pääse taaksepäin, mutta tulevaisuuteeni voin vaikuttaa, onneksi.

Lämmin kirjasuositus omien tunnelukkojen tunnistamiseen:

Kimmo Takanen: Murra tunnelukkosi : työstä tunteet, toimi toisin

Millaisia kokemuksia sinulla on aikuislapsista? Kerro ajatuksesi kommenttikenttään!

Ps. Mistä tiedät, että elät erityisherkän miehen kanssa? No näistä kymmenestä merkistä!

13 thoughts on “Kymmenen merkkiä mistä tiedät, että elät parisuhteessa ”aikuislapsen” kanssa

  1. Hmmm… Niin tuttua. Niin väsyttävää. Elämänkumppani jo 20 vuoden ajan tällainen aikuislapsi.
    Itseäni olen monesti epäillyt, itsetuntoni on romuttunut moneen kertaan, ihmisarvoanikin kyseenalaistanut. Valintakysymyksiä todellakin. Voin muuttaa kaiken. Minä yksin, ei kukaan muu.
    Veli, iso peukku sinulle! Edustat mieslajia jota arvostan😊

    1. Moikka!

      Iso kiitos kommentistasi! Arvostan rehellisyyttäsi asiaan. Nimenomaan sinä pystyt, itsesi hyvinvoinnin takia. Se ei ole liikaa pyydetty. 🙂

  2. Mun mielestä tää oli tosi loukkaavaa! Ihmiset ovat erilaisia ja joillain on vajavaisuuksia. Heitä ei silti mielestäni ole oikein ”arvostella” aikuislapsiksi.
    Minulla on ihan diganosoituja miekenterveydellisiä sairauksia, joten itseni tunnistan monesta listan kohdasta. Silti en todellakaan koe olevani aikuislapsi, vaan parhaansa joka hetki yrittävä, suurien ongelmien kanssa elävä aikuinen ihminen.

    1. Moikka!

      Kuten tekstissä luki, nämä käytösmallit eivät lähtökohtaisesti ole kenenkään ”vika” ja lähtökohtia ihmisillä käytöksensä kontrolloimiseen on hyvin eri tasoisia.
      Hyvin monella on mielenterveyden diagnooseja ja diagnoosit eivät tunnetusti määritä ihmisyyttä, ellei itse anna sen määrittää omalla kohdallaan. Pääasia, että ei lopeta yrittämästä, itsensä ja muiden suhteen. Voimia viikkoosi, tarkoitukseni ei todella ollut loukata. 🙂

    2. Hih, vähän nyt hassua (ja erittäin tyypillistä) suuttua tästä kirjoituksesta. Nimim. Neljän lapsen äiti, joista 3 synnytettyä 😉

  3. Tuttua on juu. Naimisissa ollut ja eronnutkin ja silti ei irti meinaa päästää. Ole tässä nyt sinkku ja etsi jotain uutta seuraa kun aikuislapsi hyärii lähistöllä. Helpompaa olisi jos ei ois lasta hänen kanssaan.
    Toki voisin tehdä asialle jotain mutta olen niiin uupunut jotten enää itse jaksa.

  4. Tunnistan itseni muutamasta kohdasta mutta olen yrittänyt muuttua ja muuttunutkin. Lapsuuden kokemukset vaikuttivat pitkään elämääni ja varmasti vieläkin jnk verran. Miehillä taas ongelmana rehellinen.puhuminen ja omien tunteiden analysointi. Elämä olisi helpompaa kun uskaltaisi avautua.

  5. Empä ole moista nimitystä koskaan kuullut, mutta tunnistan exäni ihan joka kohdasta. 20v. Siinä hurahti ”hukkaan” lastani lukuunottamatta. Nyt onnellisesti uudessa parisuhteessa aikuisen kanssa.

  6. Kylläpä on niinku itestäni lukisin… en silti koe todellakaan olevani mikään lapsi, tai ”aikuislapsi”.. pikemminki oon lapsellinen aikuinen, jolla todella vaikea lapsuus ja menneisyys, ihan varhaislapsesta asti, ja ne asiat vaikuttaa tahtomattani vielä tänäkin päivänä.

    1. Moikka!

      Saan kiinni mistä puhut. Tekstin ei ole tarkoitus olla loukkaava, pahoittelun jos sellainen tunne tuli! Nämä ovat hyvin komplekseja ja yksilöllisiä asioita. 🙂

  7. Menneisyys ei häviä minnekään. Nykyaika voi tuoda sellaisia haasteita jotka vievät sinut takaisin menneisyyden kauhuihin. Näitä lukkoja jos pystyt aukaisemaan pääset eteenpäin.

    1. Moi!

      Asiahan on juuri näin. Lukkoja siis avaamaan rohkeasti, yksin tai ammattilaisen kanssa! Se kirpaisee hetken, mutta antaa mahdollisesti loppuelämän vapauden kahleista.

Vastaa