Istuin eräänä kesäiltapäivänä lähipuistoni penkillä. Näin lähietäisyydeltä, kun noin viisivuotias tyttönen porhaltaa kauniit vaaleat hiukset hulmuten kolmipyörällään minua kohti äitinsä seuratessa hieman taaempana. Minun kohdallani tyttö teki äkkijarrutuksen, hyppäsi pyörältään ja istua tupsahti viereeni.  Hän ei kokenut tarvetta jättää sen kummempaa hajurakoa, kuten me tylsät aikuiset usein teemme. Tyttö tuumasi minulle pieniä jalkojaan heilutellen: ”Jahas… Read More Kuka löytyy naamiosi takaa? – Sosiaalisen median positiivisuuspaine syö meistä inhimillisyyden?