malelifestyle

Elätkö erityisherkän miehen kanssa? Huomioi nämä kymmenen seikkaa!

Tervehdys jälleen toverit!

Minulle on alkanut käydä viime vuosina selväksi, että minun hermostojärjestelmäni toimii ”normaalia” aistivammalla tasolla. Tästä Vulkan Vegas free spins Minun systeemini on siis erityisherkkä eli olen HSP (Highly sensitive person). Tämä tarkoittaa sitä, että järjestelmäni aistii ja tuntee erityisen vahvasti elämän huiput ja kuilut ja kaikki siltä väliltä. Se ei siis ole sairaus, se on ominaisuus.

Lyhyesti todettuna ja tutkitustikin hsp-ihmisen seuraavat ominaisuudet eroavat ei-erityisherkästä henkilöstä: syvällinen tiedon prosessointi, kuormittumisalttius, vahva eläytymiskyky sekä tarkka havainnointikyky. Tarkempaa tietoa voit lukea tästä.

Mitä sitten kannattaa huomioida, jos elää erityisherkän ihmisen kanssa parisuhteessa? Päätimme Yours Martina –blogin upean sielukkaan kirjoittajan Martinan kanssa lyödä ajatukset aiheesta puntariin, ihan vain mielenkiinnosta. Kaksi erityisherkkää, kaksi samaa skenaariota, mutta mitä luultavimmin kaksi hyvin erilaista näkökulmaa!

 

Kymmenen ohjetta onneen erityisherkän miehen kanssa

Jos seurustelet erityisherkän miehen kanssa, pidä mielessä nämä seikat, niin saatat tulla hänen kanssaan toimeen vuosiakin! Tai jos havaitset seuraavia ilmiöitä kumppanissasi, saatat olla parisuhteessa erityisherkän miehen kanssa, joka ei itsekään tiedä kuuluvansa kyseiseen 20 prosentin marginaaliryhmään. Tässä omat vinkkini ja havaintoni:

1. Olen usein hajamielinen. Kun vajoan omiin ajatuksiini kesken keskustelun, en tee sitä (aina) välinpitämättömyyttäni. Esimerkiksi taustalla pyörivän TV:n/radion yksittäinen ääni voi tempaista mieleni totaalisesti muihin maailmoihin kuin nyrkiniskusta. Saman tempun voi helposti tehdä myös esimerkiksi muistoja herättävät tuoksut tai silmäkulmassa vilahtava havainto.
2. Sisälläni myllertää järkyttävän isoja tunneskaaloja jo yhdenkin päivän tai tunnin sisällä, mutta koska olen oppinut suomalaisen miehuuden ”normit”, teen yleensä kaikkeni pysyäkseni ulospäin ”normaalin miesmäisenä”. Harvoin tämä kuitenkaan onnistuu ja se usein purkautuu turhana kiukkuna, levottomuutena tai jopa masentuneisuuden tunteina.
3. Analysoin, pohdin, väännän ja käännän asioita paljon. Tiedän sen itsekin ja miehenä hivenen häpeänkin sitä. En kaipaa muistutusta, että yli analysoin asioita ”kuin nainen.” Taikasanat, joilla varmasti sulkeudun kuoreeni ja etäännyn.
4. Kuormitun aistiärsykkeistä helposti, joten en pelkästään hankaluuttani välttele sosiaalisia tapahtumia, joihin minut kutsutaan mukaan. Minulle yksin linnoittautuminen kotiin aika-ajoin on selviytymiskeinoni pysyä toimintakykyisenä varsinkin silloin, kun voimavarani ovat muutenkin vähissä.
5. Olen impulsiivinen ja välillä päässäni pyörii miljoonia ideoita/visioita yhtä aikaa. Haluan myös toteuttaa ne kaikki siltä seisomalta, joten ymmärrän, että tämä on välillä kuormittavaa kumppanille. En yleensä toteuta niistä kuitenkaan kuin puolet.
6. Kaipaan paljon haleja, pusuja ja silityksiä. Asioita, joita ei pidetä perinteisesti olevan miehen prioriteettilistan kärjessä. Olen erityisen herkkä kosketuksen voimalle. Varsinkin suhteen alussa tämä saattaa kummastuttaa erilaiseen meininkiin tottunutta kumppania.
7. Intiimissä kanssakäymisessä minulle hetken tunnelma on erittäin tärkeässä osassa, ja aistin herkästi jos jotain on pielessä. Usein toivon, että kykenisin katkaisemaan ”yliaistivan moodin” edes hetkeksi pois päältä, varsinkin siinä hetkessä.
8. Musiikki liikuttaa minussa suuren suuria voimia. Täten musiikin ilotulitusta täynnä olevat ohjelmat kuten X-factor, Vain elämää tai SuomiLOVE herättävät sisälläni erityisen suuria tunneskaaloja, joista ulospäin näkyy vain jäävuoren huippu. Siksi virittelen viimeisen päälle kotiteatterijärjestelmät ynnä muut vimpaimet, koska kaipaan täydellistä aistikokemusta. Kokemus on pakko tuntua luissa ja ytimissä.
9. Kun innostun, innostun niin että en saa henkeä ja jos joku tuntuu pahalta, olen usein melko vähästä maani myynyt. Maan myyminen ja alhossa vellominen ei yleensä kestä kuitenkaan kauaa.
10. Olen maailman huonoin sietämään mykkäkoulua tai muutakaan sanatonta protestointia. Tämä saa minut herkästi ylivirittyneeksi ja räjähdysalttiiksi. Jos siis haluat rangaista minua mahdollisista synneistäni ankarasti, pidä mykkäkoulua.

Erityisherkät miehet feminiinisiä nurkassa nyyhkijöitä?

Siinäpä kymmenen pääpointtia, mitä sinun on hyvä tietää erityisherkästä miehestä parisuhteen kannalta tai jos olet miettinyt mistä nämä mahdolliset ”oikut” kumpuavat. Kyse voi hyvinkin olla tästä hulppeasta ominaisuudesta! Olemme vähemmistö, mutta kyllä meitä tuolla varjoissa vaeltelee. Sen voin luvata, että erityisherkän miehen kumppanilla ei tule olemaan tylsää yhteisellä elontiellä.

Kun erityisherkkä mies rakastaa ja kokee intohimoa, sen näyttäminen ei yleensä jää vaatimattomaksi: ”No kyl mäkin susta tykkään” toteamiseksi. Kun kaiken kokee ja tuntee vahvasti, sopivasti hallittuna meno on kuin mukavan turvallisessa vuoristoradassa. Jos taasen hallinta ontuu, on meno useimmille liian pomppuista.

Erityisherkkää miestä luullaan usein feminiiniseksi nurkassa nyyhkijäksi. Well, guess again! Kun saamme oikean raapaisupinnan, liekki syttyy ja kun opimme hallitsemaan liekkiä, se lämmittää ja kuumottaa kumppania loputtomalla lämmöllä. Suosittelen kokeilemaan, saatat jopa yllättyä 😉

Seurusteletko erityisherkän miehen kanssa? Mitä kokemuksia/ajatuksia Sinulla herää aiheesta?

 

Ps. Kumman mies valitsee, hekumaanisen arkihuuman vai urautuneen parisuhdearjen? Vastaus löytyy täältä.

Kirjasuosituksia aiheeseen:

Erityisherkkä ihminen ja parisuhde – Elaine N. Aron, 2017

 

Rakkaudella,

Veli_K

 

47 thoughts on “Elätkö erityisherkän miehen kanssa? Huomioi nämä kymmenen seikkaa!

  1. Kiitos kirjoituksestasi! Kosketti minua kovasti, kun olen itse erityisherkkä nainen, ja tästä on puhuttu vasta viime vuosina. Ihanaa kun toit esille, miespuolisen kokemuksen, näin voimme oppia ja saada ymmärrystä ihmissuhteisiin ja sitä kautta elämään. KIITOS:)

    1. Moikka,

      Ja kiitos sydäntä lämmittävästä kommentistasi 🙂 Juu en itsekään ollut kuullut koko termiä vielä viisi vuotta sitten, ja tällöin itsensä
      ja oman systeeminsä ymmärtäminen oli hankalaa. Ja nimenomaan, ymmärrys luo turvaa ja luottoa ihmissuhteisiin, joka taas luo
      iloa ja täten parempaa hyvinvointia 🙂

      Kiitos itsellesi ja mahtavaa loppuviikkoa!

  2. Hsp-nainen täällä moi!

    Kuulostaa tutulta…Pitääpä lukea se naisimmeisenkin kirjoitus aiheesta.

    Minua ihmetyttää monessa erityisherkässä se, että tunteet eivät näy päälle. Osaatko valaista asiaa omalta kannaltasi? Esim. kun musiikki koskettaa – niin kävi viimeksi eilen yhdessä livemusiikkitapahtumassa – kyyneleet pukkaavat väkisin esiin ja voimalla. (Se ei onneksi nolota, koska olen niin tottunut itkuherkkyyteen liikuttuessa.) Joskus olen miettinyt, että onkohan tuolla yhteyttä introverttiuteen / ekstroverttiuteen. Olen jälkimmäistä eli erityisherkkien vähemmistössä.

    1. Heipsansaa!

      Varmasti on yhteyttä kumpaan näistä kahdesta ”päätyypistä” kuuluu. Itselläni liene kyse kulttuurillisen ”perinnön” jäljistä, eli
      suurimpien tunnekokemusten kolahtaessa, jotka yllättävät välillä itsenikin, niin automaattinen reaktio on niiden hillintä ja piilotus.
      Sama efekti kun kaatuu kadulla = mahdollisimman äkkiä ylös ja tsekkaus ympäristöön ettei kukaan nähnyt ja sitten casualin coolisti matka jatkuu.

      Voisin kehittää kyllä tätä puolta itsessäni, olisi vapaampi fiilis hengittää 🙂

  3. Hei ihanaa, mikä aihe. ❤ Tosi mielenkiintosta kuulla miehen näkökulmaa asiaan, vaikka tunnistin kyllä itseni myös lähes joka kohdasta! Kirjoitin kesällä omaan blogiin oikein trilogian aiheesta, kun se oli silloin itsellä kovasti pinnalla, käy tsekkaamassa mun herkkyyspohdintoja, tässä linkki viimeisimpään https://rakastarakkautta.com/2017/07/22/anteeksi-mutta-et-vaikuta-kovin-erityisherkalta/.

    Parasta on ollut tajuta, miten paljon monissa erityislahjakkuuksissa tai omissa parhaissa puolissa on kyse juuri erityisherkkyydestä, eikä suinkaan niin, että se olisi pelkkä taakka. ☺

    <3 Inkeri

    1. Moikka!

      Kiitos kovasti, ja tosiaan eihän nämä ”ominaisuudet” ole niin sukupuolisidonnaisia, selvästikään! 🙂 Mä muistelinkin et olet kirjoittanut
      aiheesta ja kävin joskus lueskelemassakin trilogiaasi! Mut käynpäs uudelleen kurkkaamassa..kertaus on opintojen äiti jne 😉

      Kiitos kun jaoit ajatuksiasi Inkeri 🙂

  4. Pitää kyllä paikkaansa. Mieheni on erityisherkkä, kuten itsekin eli olemme HSP-pariskunta. Välillä on haastavaa, mutta mieheni elämäni rakkaus ja tiedämme toisemme.

  5. En ollut oikeastaan ennen ajatellutkaan, että olisi olemassa termi erityisherkkyys. Aina ajatellut että joo, olen herkkä, ehkä liiankin mieheksi, aina ollut, ja aina tulen varmaan olemaan. Ja hirveästi pohtinut ja miettinyt, että miten olen näin erilainen kuin muut miehet. Kun olin lukenut postauksesi ja tehnyt hieman googlettelua, niin jotenkin tuli helpottunut olo, ja tunne, etten olekaan vain yksi täällä joka tuntee suuria tunteita pienistä asioista. Yhtäkkiä tuntuikin, että ehkä tämä ei olekaan pään sisällä oleva ”vika”, vaan ominaisuus. Oppia ikä kaikki. Kiitos! 🙂

    1. Morjens!

      Erittäin mahtavaa kuulla, että sait tästä ponnahduslaudan ruveta tutkailemaan asiaa ja peilailla faktoja kokemuksiisi itsestäsi!
      Ja nimenomaan, tämä on viasta kaukana ja mitä enemmän opit asiasta ja itsestäsi, lupaan että kykenet valjastamaan uusia puolia&voimavarojasi
      hyvinvointiasi palvelevaan käyttöön!

      Kiitos kun jaoit ajatuksiasi 🙂

  6. Seurustelen itse erityisherkän miehen kanssa, joka onneksi itsekin ymmärtää olevansa erityisherkkä. Joskus kun jokin asia vaivaa häntä, vitsailemmekin yhdessä, että se johtuu vaan hänen ”hsp:estään”. Mieheni onkin joutunut käymään terapiassa oppiakseen kanavoimaan ja ymmärtämään erityisherkän elimistönsä tuntemuksia oikein. Löysin blogisi tämän postauksen ansiosta, enkä ole ehtinyt vielä lukemaan, oletko itse käynyt terapissa erityisherkkyytesi ymmärtämiseksi vai oletko tajunnut tämän ominaisuuden itsessäsi muutoin?

    Olen kuitenkin kokenut mieheni erityiserkkyyden pääsääntöisesti rikkaudeksi. On uskomatonta, miten hän jo asennostani tunnistaa mielentilani tai kiinnittää välittömästi huomiota äänensävyyni puhuessani jostain asiasta. Tämä helpottaa omaa elämääni kovasti, sillä itse en ole (naiselle epätyypillisesti) kovin hyvä puhumaan tunteistani. Itseasiassa listaasi mukaillen, negatiivisten tunteiden ilmaisutapani on yleensä mykkäkoulu, mitä mieheni inhoaa. Kiitos sinun, ymmärrän vähän paremmin miksi.

    1. Moikka!

      Kyllä olen käynyt, mutta lähtökohtaisesti eri syistä. Se on kuitenkin auttanut kokonaisuuksien ja syy-seuraussuhteiden hahmottamista.
      Hienoa kuulla, että koet miehesi herkkyyden rikkaudeksi. Uskon, että tasapainotatte keskinäistä dynamiikkaanne mukavasti! Heh suosittelen toki
      vähemmän mykkäkoulua ja enemmän suun avaamista. Tässä olisi itsellänikin petrattavaa.

      Kiitos lämpimästä palautteesta ja mukavaa jos tekstistäni oli jotain konkreettista hyötyä 🙂

      Iloa viikonloppuusi!

  7. Sanoitko asiasi mutta ilmeet ei kohdanneet sanomaasi. Tai äänesi paino ei kohtaa sanomasi kanssa. Pelkät ilmeet, elehtiminen ja kosketus kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Huomaan erityisen hyvin tilanteita missä kaikki ei kohtaa. Tämä on myös osittain vaikeaa, sillä jos kerron itsestäni ja sinua ei kiinnosta, jäät siitä heti kiinni. Työssäni tarkkaavaisuudestani on apua. Musiikki laukaisee erittäin voimakkaita tunteita ilosta suruun. Koskettavien sarjojen ja elokuvien aikana itken helposti. Julkisesti sen olen oppinut peittämään. Empatian tunne ja auttamisen tahto ovat hyvin vahvoja. Toisen hymystä saa voimaa ja iloa enemmän kuin arvaakaan. Pidän toisten ilahduttamisesta yleisestikkin erityisen paljon. Murehtiminen astuu kuvaan, kun kaikki ei menekkään niin hyvin kuin uskoisi. Mietin usein mitä tekisin paremmin tai toisin. Pettymyksen tuottaminen on hyvin raskasta minulle. Murehtiminen ja asioiden pyörittely kuuluu asiaan ja sen kanssa on oppinut elämään. Minut näkee usein himean apeana tai mietteliäänä. Silloin et arvaa väärin; mielessäni velloo. En pysty puhumaan miespuolisten kavereideni kanssa tunteista. He ei eivät selvästikkään ymmärrä.
    Yhdenillan jutut eivät onnistu eivätkä kiinnosta. Naisesta ei saa tyydytystä jos häntä ei pysty ohjailemaan ilman syvempiä tuntemuksia. Naisen tunteella on järkyttävä vaikutus omaan suoriutumiseen, pieninkin epävarmuus häiritsee. Minut saa syttymään osoittamalla kiinnostusta, kontaktia, paljon haleja, pusuja. Esimerkiksi voimakkaat puristukset räjäyttää minut tietyllä hetkellä. En voisi olla suhteessa jossa ei ole kosketusta. Itselleni se on liian suuri asia. Joitain voi yllättää se, että se olenkin minä miehenä, joka voisi olla peiton alla kiinni pidellen koko päivän ja haluan aina nukkua pidellen sinusta kiinni.

    Tajusin noin vuosi sitten että minussa on erityisherkkiä piirteitä, kun luin artikkelin samasta asiasta. Olinkin miettinyt asioita, ja mistä ne johtuu ainakin 15 vuotiaasta asti. Nyt kun luen vielä tuon listan. Asiat näyttävät osuvan juuri kohdalleen. Kysymykseen miksi tunteet eivät näy ulos päin ainakin omalla kohdalla on juurikin se, että ne piilotetaan ja niitä vellotaan sitten itsekseen. Eihän tosimies näytä tunteitaan. Piirteet kyllä tulevat esiin esimerkiksi kun pääsen sopivaan seuraan, mutta se vaatii vahvaa luottamusta, tunnesidettä ja tilannetta. Arkipäivän askareissa niitä ei ulkopuolinen juurikan pysty erottamaan. Pieniä asioita tuskin kukaan ei osaa edes yhdistää herkkyyteen varsinkaan miehen kohdalla. Vain muutamat ulkopuoliset ihmiset ovat kutsuneet minua hyvin kiltiksi mieheksi.

    1. Moikka!

      Ja iso kiitos hienosta näkökulmasta asiaan. Olet ikääsi nähden jo hyvin pitkällä tiellä siinä, miten osaat tulkita itseäsi ja päätellä
      mistä kaikki kumpuaa. Itse en vielä tuon ikäisenä tiennyt tuon taivaallista näistä asioista, toki tunsin hyvin voimakkaasti kaikkea
      mitä kerrot mutta luulin että niinhän varmaan ne kaikki muutkin.

      Kunnes lopulta alkoi hahmottua, että eihän se ehkä menekään niin ja eroan tietyllä tavalla ”massasta”. Noin nuorena miehenä kun ymmärrät
      jo myös erityisherkkyyden valtavat voimavarat, tulet pärjäämään hienosti elämässäsi!

      Mahtavaa viikonloppua ja kiitos vielä kun jaoit ajatuksiasi!

  8. Heippa! Halusin tulla tätä itse juttua kommentoimaan tänne ihan virallisille sivuille ☺️

    Olen miettinytkin aiempien juttujesi perusteella, että mahdatko myös olla erityisherkkä. Kiva kuulla miesnäkökulmaa aiheeseen todellakin ja olen monesti ajatellut sitä, että vaikka itsekkin on omien ominaisuuksien kanssa tuskaillut on minulla varmasti naisena vielä monin verroin vähemmän sosiaalista painetta siihen suuntaan, että kokisin itseni jotenkin ”vääränlaiseksi” /ei standardeihin sopivaksi kuin miehellä samassa tilanteessa.

    Tosi paljon pystyin myös luonnollisesti samaistumaan kokemuksiisi. Kiitos kun kirjoitat sinäkin aiheesta ☺️

    1. Moikka!

      Heh joo kyllä tämä on alkanut itsellenikin käymään pikkuhiljaa selväksi. Pitänee jatkossa vielä lisää raottaa miehen maailmaa
      aiheesta! Varsinkin siitä syystä, kun moni mies kirjoitti somessa tämän luettuaan, että samaistui ja oli luullut olevan vääränlainen ja jotenkin
      häpesi omaa ominaisuuttaan. Tähän jos mihin haluan muutosta.

      Kiitos mieltä lämmittävästä kommentistasi ja mahtavaa viikonloppua Sinulle! 🙂

  9. m28 täällä.

    Onhan tää tullu huomattua, moni juttu täsmää itseeni varsinkin m21:sen teksti on ku omasta elämästä.

    Onko muilla lisänä vielä semmoinen että kun katsoo toisia silmiin ja kuuntelee vähä aikaa heidän juttujaan niin tuntuu ja kokee että näkee tästä ihmisestä paljon enemmän? Sen miten hänellä oikeasti menee ja mitä hänelle kuuluu vaikka hän sanoisi että kaikki on hyvin?

    Minulla tällainen on aika vahva. Kun tutustun uuteen ihmiseen niin jotenki tunnen siitä ihmisestä aika nopeasti onkose ”hyvä” vai ”paha” minulle. Vaikea selittää…

    Ja sitten sosiaaliset tilanteet niin joku halli täynnä ihmisiä niin tuntuu että koen ja tunnen niiden ihmisten fiilikset siellä. Tämä on ollu kyllä vähenemään päin tässä parissa vuodessa mutta ainakin ennen tämä ”järkytti” minua kun en niitä tunteita pystynyt tulkitsemaan tai kanavoimaan mitenkään….

    1. Moikka!

      ”Onko muilla lisänä vielä semmoinen että kun katsoo toisia silmiin ja kuuntelee vähä aikaa heidän juttujaan niin tuntuu ja kokee että näkee tästä ihmisestä paljon enemmän? Sen miten hänellä oikeasti menee ja mitä hänelle kuuluu vaikka hän sanoisi että kaikki on hyvin?” <-- Sanasta sanaan voin samaistua tähän, joten et ole yksin asian kanssa! Tälle kaikelle on selitys, ja se ei todellakaan ole vika tai sairaus sinussa! 🙂

  10. Saatan olla erityisherkkä. Ehkä se selittää pahentuvan alkoholismini? Saatan alkaa kyynelehtimään nähdessäni auringon valon taittuvan auton ikkunasta tietyssä kulmassa värjäten maiseman punertavaksi. Tai kuullessani määrittelemättömän kappaleen väärässä hetkessä. Pelkkä tuulenvire heinikon keskellä tai ambulanssin ohiajo saattaa nostaa kyyneleet silmiini. Se on kiusallista. Olen mies.

    1. Moikka,

      Herkkyydessäsi ei ole mitään väärää, muistahtan sen 🙂 Vaikka ymmärrän, että välillä sen kanssa on itsekin
      hieman hukassa!

      Voimaa viikkoosi!

  11. Moi. Osa listaamistasi asioista lukeutuvat psykologisten häiriötilojen piiriin ja ovat hoidettavissa selkeällä terapialla ja/tai lääkityksellä. Aistin tekstistäsi vahvaa sosiaalista ahdistuneisuutta (sosiaalisten tilanteiden pelko) sekä jonkunlaista traumaattista kokemusta. Oletko joutunut kärsimään elämäsi aikana ihmis- tai parisuhteissa? Perheessä tai intiimisuhteissa? Henkinen kasvu auttaa paljon ja ”uhri”-menttaliteetista luopuminen auttaa sinua rakentamaan itsenäisen, kasvukykyisen ja vahvan persoonan, jonka ei tarvitse turvautua ”vippaskonsteihin” toimiakseen normaalisti ihmis- ja parisuhteessa. Keskustelu auttaa enemmän kuin ehdottoman listan pelisäännöistä pelata ”sinun säännöilläsi” parisuhteessa. Avaudu, keskustele. Älä vaadi ja oleta. Egomme haluaa rakentaa suojamuureja turvatakseen henkisen integriteetin haavoittumisen ja kärsimyksen uhalla. Kun tämän asian oivaltaa oikein ja sisäistää niin omiin ongelmiin on löydettävissä ratkaisu ja normaaliarki helpottuu. Tällöin elämästä tulee normaalia ja ääripää-käyttäytymisestä ei tule ongelmaa jokapäiväisessä elämässä. Suosittelen tutustumaan ”self actualizing”-
    konseptiin ja turvautumaan psykologiaan enemmän kuin turvakäyttäytymiseen.
    Onnea ja menestystä.

    1. Terve!

      Jos luet muutaman postaukseni taaksepäin, sieltä tulee ilmi, että olen todennut myös samoja havaintoja ja tehnyt toimenpiteitä/hakeutunut
      avun piiriin, joka tukee eheytymisprosessia. Mielestäni erityisherkkyys on tieteellisesti todistettu ja on muutakin kuin ”vika”, joka pitäisi
      pillereitä puputtamalla turruttaa. Olin uhri-moodissa kauan, vaan en enää. Avaudun ja keskustelen, erittäinkin paljon täällä kotona. Tämä teksti oli vain hyvin pieni
      osanen suuren suuressa kokonaisuudessa. Kiitos vinkeistä, tosin mitään uutta niissä ei tullut tällä kertaa 🙂

      Samoin onnea ja menestystä sinnekin suunnalle!

  12. Kuulostaa tutulta. Ei täysin, mutta suurimmalta osin.
    ADHD minulla virallisesti on, mutta veikkaan, että yliherkkyys on näin aikuisiällä enemmän esillä.
    Kiitos kirjoituksestasi, se antoi uskoa itseen.

    1. Morjens!

      Kiitos kommentistasi! Niin tosiaan diagnooseille on joskus hankalaa tehdä sitä kuuluisaa
      erotusdiagnostiikkaa. Onneksi emme ole koskaan ihmisinä pelkkiä diagnooseja 🙂

      Voimaa viikkoosi!

  13. Wau… Mimmi linkkasi tän blogin mulle ja samaistuin erittäin paljon. Teksti oli aikalailla kuin olisin itse kirjoittanut.

    1. Moi!

      Mukava kuulla jos sait teksistä jotain irti! Kyllä meitä ”kanssaveljiä” asian tiimoilta löytyy paljonkin, suurin osa vaan ei
      halua asiasta keskustella tai ei tunnista piirteistöä itsessään. 🙂

      Mahtavaa loppuviikkoa Sinulle!

  14. Olen itse HSP: kohdat 1, 2 ja 3 ovat minulle niin arkipäivää. Puolisoa ärsyttää erityisesti hajamielisyyteni: ”Sä et taaskaan kuuntele mua”, ”Voisitko reagoida jotenkin, että tiedän sinun kuulevan”. Jaa, joo, tossa lehtimainoksessa vaan on kivan näköinen xxx, mistä mieleeni, että…ja sitten aloin pohtia…

    Kirjoituksesi perusteella tunnistin miehessä kohdat 4 ja 5, jotka taas ottavat minua kupoliin. Taidankin linkata tämän kirjoituksen hänelle.

    1. Moikka!

      Mulle erityisesti taustalla päällä oleva telkkari (vaikka olisi miten hiljaisella) on pahin ajatusimuri! Jos meinaa vähäänkään päästä kärryille toisen tarinoista, on pistettävä suosiolla kiinni.
      Heh linkkaa toki! Jospa tekstin myötä löytyisi sitten taas yhden asteen syvempää ymmärrystä toisianne kohtaan. 🙂

      Mukavaa loppuviikkoa sinne!

  15. Olipas virkistävä kirjoitus miesnäkökulmasta, hienoa. Moni juttu kolahti sun kirjoituksessa.
    Itseni kohdalla koen hassua ristiriitaa, kun olen melko sosiaalinen ja viihdyn ihmisten parissa hyvin. Kaipaan silti omaa aikaa ja yksinoloa hiljaisuudessa päivittäin. Ihmiset saa mut väsymään.
    Seuraan ilmeitä, eleitä ja äänen painotuksia enemmän kuin sanoja ja luotan intuitioon.
    Iän myötä sitä on oppinut elämään itsensä kanssa ja hyväksymään sen, ettei fiiliksiä tarvitse peittää tai hävetä. Toivottavasti nykyään poikalapsille ei enää tolkuteta, että ”isot pojat ei itke”. Mistä hemmetistä muuten tuollainen humpuuki on edes alkunsa saanut? 😀

    1. Moikka ja lämmin kiitos!

      Samaa ristiriitaa koen itsekin. Olen kaukana erakkoluonteesta, mutta välillä viikonloppu yksin kotona puuhaillen on
      mitä parhainta sielunhoitoa. Kyllä niille pojille taidetaan edelleen sitä tolkuttaa, mutta mitä olen ymmärtänyt, niin huomattavasti vähemmän
      kun aikanaan 80- ja 90-luvun lapsille. Suunta on siis oikea 🙂 Voi olla, että kyseinen
      kasvatusaate on tuolta sota-ajan sisuhengen perinnöstä kummunnut, ehkäpä!

      Aurinkoista viikonloppua Sinulle! 🙂

    1. Moikka!

      Kiitos sinulle! Joskus sanat ovat vain tiellä. Toivon, että sanattomuutesi ei johtunut negatiivisesta järkytyksestä!:)

      Valoa viikkoosi!

  16. Omasta kokemuksestani lisäisin kohdaksi 11 odotusten ja pettymysten kontrasti.
    Erityisherkkä saattaa tehdä kumppanilleen iloisia yllätyksiä, ruuan valmiiksi kun kumppani tulee kotiin, suunnittelee kivoja yllätysmenoja ja muuta tällaista, joka pitää parisuhteen vireyttä yllä.

    Sitten kun kumppanille tulee este, ettei hän pääsekään, niin hsp on kuin maansa myynyt. Hsp ei välttämättä heti pysty erottelemaan sitä, että este voi olla pakollinen eikä ns. ole mikään kumppanin henkilökohtainen pakeneminen/väistäminen/etäisyydenotto. Hsp kokee tällaisen asian usein juuri häneen itseensä kohdistuvana.
    Tästä kokemuksesta voi olla seurauksena suuttumus, turhautuminen ja lyhyt masennus.

    Ei erityisherkkä ajattelee ”no, ei tässä nyt ollut tämän ihmeellisempää”, kun hsp:lle yllätys oli koko maailman keskipiste.

    Huomioikaa kumppanit tämäkin, mutta myös hsp:t, sanokaa mistä paha mieli tuli jos se tuli tällaisen tapahtuman seurauksena.

    1. Moikka!

      Hyviä pointteja. Kiitos kommentistasi, tästä voi olla monelle paljonkin hyötyä kumppaninsa
      ymmärtämisen hyväksi syvemmällä tasolla!

      Mahtavaa loppukesää Sinulle!

  17. Facebookissa tullut muutaman kerran blogisi vastaan ja silloin tällöin pitänyt lukaista. Tämä kirjoituksesi varsinkin oli mieltä avartava kaikinpuolin. Itekkin tähän 34 vuoteen huomannut olevan hieman enemmän tunteitaan näyttävä mies, josta välillä tuntunut olevan enemmän vain haittaa. Pari pitkää parisuhdetta takana ja toisessa avioliittoon asti päädyttiin ja lopulta avioeropaperin jättämiseen. Nyt vajaan vuoden päästä itsekseen asuneena alkaa vihdoin ymmärtää ja antaa anteeksi itselle, että kaikkien kanssa ei vaan voi tulla toimeen pitemmän päälle. Nainen, joka ei osaa ja voi sanoa anteeksi ikinä missään tilanteessa, on erittäin vaikea kumppani. Kiitos kirjotuksestasi.

    Kalevi

    1. Moikka Kalevi!

      Mukava kuulla jos olet saanut tekstistäni jotain irti! Usein kovienkin kokemusten jälkeinen pysähdystila on portti omaan minuuteen ja etenkin sen syvempään tarkasteluun. Hienoa, että olet sille tielle lähtenyt. Kuvailemasi parisuhdemalli, jossa toinen ei kykene tai halua pyytää ollenkaan anteeksi, kuulostaa erittäin kuluttavalta. Uskon kuitenkin, että pienen pysähdyksen ja uuden startin jälkeen löydät juuri itsellesi sopivan kumppanin, kun sitä vähiten odotat. Tsemppiä tulevaan Kalevi ja mahtavaa viikonloppua!

  18. Olen hiljattain ollut työelämässä melko uupunut ja väsynyt sekä kokenut hyvin vahvoja tunneskaaloja läpi. Mietin, mikä tässä nyt tökkii. Mikä minua ahdistaa. Mikä on muuttunut. Koin hyvin vahvaa väsymystä. Työterveyden kautta päädyin työpsykologille ja hän nosti tämän esille: erityisherkkä.

    On totta, että olen aina ollut herkkä ihminen. Olen kuullut kyseisen termin, mutta en ole koskaan ajatellut asiaa tai yhdistänyt sitä jotenkin itseeni. Aavistan helposti ihmisistä ja heidän ilmeistä ja eleistä, että heillä ei välttämättä ole kaikki hyvin. Koen negatiivisen palautteen melko raskaana ja otan ne vahvasti itseeni, otan monia muitakin asioita hyvin henkilökohtaisesti ja erityisesti, jos koen vääryyttä. Saatan provosoitua sisäisesti myös näistä todella vahvasti ja se tunnemylly saattaa pyöriä sisälläni lähes koko päivän. Väsyn suurissa ihmisryhmissä, varsinkin jos on paljon melua ja ärsykkeitä, jolloin haluan ja vetäydyn mielelläni muualle: ja kun väsyn, saatan olla ärtynyt. Tämä tunneskaala on ihan mahdotonta! Tämä on vielä melko uusi termi minulle ja teen tuttavuutta tämän kanssa, mutta minusta on jotenkin mahtavaa, että sillä on nimi enkä ole asian kanssa yksin. Olen myöskin miespuolinen.

    1. Moi!

      Kiitos kun laitoit viestiä! Kuulostat samalta kuin itse muutama vuosi takaperin, kun painin asian kanssa. Sitten tutkiskelin asiaa ja samalla psykoterapia auttoi minua ymmärtämään itseäni sekä miten miten ”systeemini” toimii ja eritoten MIKSI. Et todella ole yksin, sen voin sanoa varmuudella. Olet rohkea kun lähdet tutustumaan itseesi tarkemmin, moni sivuuttaa sen vaiheen ja painekattila purkautuu usein esim. lähimmäisiin ikävällä tavalla.

      Ole avoimen kiinnostunut kun katsot peiliin ja tutki joko itseksesi tai avun kanssa kuka sieltä katsoo takaisin. Kun alat hahmottaa ja tuntea peilistäkatsojan, myös ahdistuksesi helpottaa. Sen uskallan luvata!

      Mahtavaa palmusunnuntaina sinulle!

  19. 40v. Mies. Tyttöystäväni pitää herkkyyttäni ”selityksenä” joihinkin asioihin. Esim. etten kuuntele koska en muista aina kaikkea mitä hän on sanonut. Eikä halua kuulla erityisherkkyydestä vaikka olen aika varma että kuulun tähän joukkoon. Kunhan avauduin nyt tässä ilman sen tärkeämpää asiaa.

    1. Moikka!

      Ikävä kuulla, että sinua ja ominaisuuttasi ei tässä suhteessa kunnioiteta. Tottahan on, että omaa keskittymistään voi harjoittaa, mutta lähtökohtaisesti niissä on paljon syntyperäisiä eroja. Toivon todella, että kumppanisi kuuntelisi sinua jatkossa asian tiimoilta ja lisäisi ymmärrystään sinuun! Kiitos kun rohkenit kertoa tilanteestasi, voimaa päivääsi!

  20. Täällä on erityisherkän miehen ”epäherkkä” puoliso. Minusta on hienoa että tästä puhutaan, koska varsinkin miesten kohdalla moni on joutunut kärsimään nuorena paljon siitä, ettei erityisherkkänä ole täyttänyt ”miehen mallia”.

    Toisaalta nyt kun yhteistä elämää on takana 20 vuotta erityisherkän kanssa, voin vähän raottaa sitä toista puolta tällaisenä ”epäherkkänä” henkilönä:
    – Kotityöt kasautuva aika paljon minulle. Mies ei tajua, että jotain asioita pitää tehdä vaikka vieressä olisi paljon mielenkiintoisempaa hommaa. Pyyntöjä ei ”kuulla”, ei noteerata tai muisteta. Kun on lapsia ja molemmilla vaativat työt, niin tämä kuormittaa minua todella paljon. En aina myöskään haluaisi olla se jäkättäjä, jos muistuttaa, vaatii tai pakottaa.
    – Päätöksenteko on vaikeaa, joten minun pitää tehdä lennosta niin pieniä kuin keskisuuriakin päätöksiä. Isot päätökset mies kyllä tekee, kunhan on aikaa ja kaikki näkokulmat on käyty läpi. Tähän kuluu aikaa ja monesti se lopputulos on sitten ”tylsä”, koska se keskiverto on usein se ratkaisu, joka vähiten kuormittaa tai joka näyttäytyy vähiten riskialttiina. Tämä vie tietysti myös aikaa ja usein tilaisuudet johonkin uuteen ja jännittävään katoavat tämän prosessin aikana.
    – Elämä on hiljaista ja muiden pitää varoa elämisen ääniä. Kovat äänet, kolina, hajut ja riemu katoavat, kun mies on kotona. Jos miehen aistit ovat kuormittuneet, niin lapset varovat jopa askeleita puhumattakaan siitä, että meillä naurettaisiin, laulettaisiin tai tehtäisiin sellaisia asioita joita lapsiperheissä tehdään. Mies on vielä erityisherkkyyteensä lisäksi äkkipikainen, joten voitte kuvitella, että tilanne on joskus hyvin epämukava meille muille.
    – Kuunteleminen kestää tasan 20 sekuntia ja jos sinä aikana en ole päässyt asian ytimeen on hetki mennyt. Toiset ajatukset ovat tulleet tilalle. Sitten minulla sanotaan, etten puhu tai en kerro tunteistani tai avaudu. Kaikilta se ei onnistu 20 sekunnissa tai edes 20 minuutissa. Ajatusten tempo on erilainen ja se aiheuttaa isoja kommunikaatio-ongelmia.
    – Asioista innostuminen vie kaiken energian… myös muilta. Kun asioista innostutaan, niitä analysoidaan, pohditaan, niihin uppoudutaan ja niistä puhutaan… loputtomasti. Kun tunneskaala on laaja ja pystyy menemään nollasta sataan ja takaisin sekunnissa, niin siinä ei muut pysy perässä tai jos yrittää, niin ei muuta ehdi. Tunneherkkyys kuormittaa myös muita ja asettaa paljon vaatimuksia toisen osapuolen ymmärrykselle ja kärsivällisyydelle.
    – Kosketusta kyllä halutaan, mutta joskus se toinen osapuoli jää kyllä ihan statistin rooliin. Ehkä tässä on takana muutakin, mutta ei se erityisherkkyys ainakaan meillä ulotu herkkyyteen aistia toisen ihmisen tunnetiloja.

    Vaikka rakastan miestäni valtavasti, olen usein miettinyt, että yksin olisin päässyt paljon helpommalla. Joskus kyseenalaistan sitä, että saanko minä irti tästä suhteesta muuta kuin etuoikeuden seurata tällaisen ihmisen mielikuvituksellista ja luovaa elämää päänsä sisällä. Joskus tuntuu, että erityisherkkyys vaatii ihmiseltä itseltään niin paljon, että toisille se henkilö voi näyttäytyä valtavan itsekkäänä, tunteissaan epävakaana, maanis-depressiivisenä ja raskaana ihmisenä.

    1. Moikka ja kiitos erinomaisesta kommentistasi!

      Tämä olin näin erityisherkälle miehelle hyvin avaava puheenvuoro. Toki osan olen kuullut ennenkin, kun asioista on keskusteltu. Erittäin tärkeää on kuulla nimenomaan myös vierelläolijan näkökulma, joka on tottakai täysin yhtä tärkeä!

      Tätä lukiessa tuli tunne, että ihan kuin joku olisi tarkkaillut minua kotonani! Hämmästyttävän samaistuttavalta kuulostaa. Tämä oli myös erittäin hyvin kiteytetty: ”..toisille se henkilö voi näyttäytyä valtavan itsekkäänä, tunteissaan epävakaana, maanis-depressiivisenä ja raskaana ihmisenä.”

      Tähän olen itse törmännyt usein. Kun ei löydä loogista selitystä kaikelle itsessään, iskee pahemman luokan turhauma. Onneksi nykyään on tietoa saatavilla myös kumppaneille!

      Mahtavaa alkanutta viikkoa!

  21. Luettuani tekstin ja osan kommenteista tulin tulokseen, että mieheni on ainakin jollai isolla tapaa, ellei täysin hsp. Lapseni leikkii normaalisti yläkerrassa omassa huoneessaan ja mies ihmettelee miksi lapsen pitää älämölötä leikkiessään. Kai nyt ne ukkelit puhuu ja autot ajaa?!
    Miehen odotukset ja järjestämät yllätykset ja antamat lahjat pitää toteuttaa ja ottaa vastaan, kuin se olisi maailman hienoin juttu – oikein ylimalkaisen wau-efektillä. Vain, että mies saa onnistumisen ja odotusten täyttymisen tunteen. Muuten siitä alkaa päivien kiukuttelu. Tämä ei ole reilua.
    Miehen tulee tankata iholäheisyyttä autoa ajaessa, kaupan kassajonossa ja ennen kassalle pääsyä 4 kertaa hyllyjen välissä ja siihen päälle kaikki kotona tapahtuva. Auta armias, kun teet omia hommia/sitä keittiön siivoamista lasten ja miehen jälkien vuoksi.. silloin saa kuulla olevansa etäinen ja siinä välissäkin pitääkseen miehen tyytyväisenä pitää käydä halimassa. Kuin pieni lapsi ihokontaktitarpeineen! Ja jos itselläni ei ole fiilistä läheisyyteen saati erotiikkaan saakka mies henkilökohtaistaa tämän itseensä, että minä en halua juuri häntä tai häntä lähelleni. Siihen ei auta mikään sanoittaminen edes siitä, että en haluaisi ketään muutakaan.

    Sama homma, jos hän olisi tekemässä ruokaa ja ruokana olisi inhokkiani ja pyytäisin, ettei tekisi sitä saan vaan vastaukseksi, että hän ei tee sitten mitään, kun hänen ruoanlaitto ei kelpaa enkä arvosta sitä.

    Itse olen herkkä, mutta en varmaan ihan hsp. Itse omaan kuitenkin väkttelevän kiintymismallin ja työstän tätä ihan satasella.

  22. Moikka 🙂

    olipas hyvä kirjoitus. Olen myös erityisherkkä, minua kiinnostaa aiheena erityisherkkien seksuaalisuuden toteuttaminen ja se miten muut erityisherkät kokevat siihen liittyviä eri osa-alueita, tästä ei juurikaan puhuta enkä ole löytänyt aiheesta tietoa. Eli jos täälä on muita erityisherkkiä aiheesta kiinnostuneita niin mielelläni kuulisin teidän näkemyksiä ja kokemuksia mm esimerkiksi seksin, kumppanin ja pornon kokemisesta ja vaikkapa siitä kuinka syvällisiä prosesseja käytte ajatuksissanne esimerkiksi pohtiessanne jonkin asian taikka toisen ihmisen viehättävyyttä/ei-viehättävyyttä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. En siis ole mikään pervo vaan aidosti aiheesta kiinnostunut :).

  23. Erityisherkkänä tapailen erityisherkkää miestä. Itse taidan olla myös pahoista tavoistaan pois opetteleva ”aikuislapsi” jota kuvasit toisessa kirjoituksessasi (terapiaa takana vuosia). Opettelen hyväksymään ja ilmaisemaan omia tarpeitani esimerkiksi läheisyyteen ja huolenpitoon suoraan, en vetäytymällä tai manipuloimalla. Tämä on minulle valmiiksi tosi vaikeaa ja olen tosi herkillä torjutuksi tulemisen pelkojeni kanssa, mutta lisähaasteen tilanteeseen tuo se, että satun olemaan umpirakastunut erityisherkkään mieheen, joka tarvitsee valtavasti omaa aikaa. Tällä hetkellä emme ole nähneet tai kommunikoineet kunnolla viikkoon ja tästä huolimatta mies tarvitsee vielä yhden päivän palautuakseen intensiivisestä viikostaan ennen, kuin tapaa minua. Nyt kelailen, olenko erityis-tarvitseva aikuislapsi, kun en meinaa kestää mieheni tarvetta omaan tilaan vai pitäisikö vain todeta, että tässä tilanteessa tarpeemme eivät yksinkertaisesti kohtaa. Tällainen suhde on kyllä kunnon tulikaste toipuvalle läheisriippuvalle aikuislapselle. Voi olla, että hiukan liiankin vaativa setti.

    Kiitos selkeistä yleistajuisista teksteistä 🙂

Vastaa