Morrrjens toverit!
Tällä kertaa pureudutaan jumppailun ihmeelliseen maailmaan. Itse lähdin ensimmäistä kertaa puntille toverini houkuttelemana 13-vuotiaana ja sillä tiellä ollaan edelleen.
Salilla on kotoisa olla, oli se sitten missä päin Suomea tai maailmaa tahansa. Kiitos toverilleni houkuttelusta aikanaan, tunnistat tästä kyllä itsesi. 😉
Fysioterapeutiksi valmistuttuani ammatillinen havaintotutkani skannaa ympäristöä etenkin kuntosalilla, vaikka en aina haluaisikaan. En koe varsinaista tarvetta kyttäillä kenenkään tekemisiä, mutta kun aivot skannaavat niin en ole oppinut niitä vielä täysin sulkemaankaan.
Näin ollen kokosin kasaan viisi eniten omaan silmääni pistävää havaintoa saleilta vuosien varrelta, mitkä jatkuvasti tuppaavat osumaan skanneriini.
Kuntosalivirheet Top-5
1. Ei tiedetä mitä ominaisuutta halutaan harjoittaa. Treenataan samaan aikaan hieman maksimivoimaa, hieman lihaskasvuun pyrkivää treeniä, hieman nopeutta ynnä muuta ynnä muuta. Kaikkia menee sekaisin ja välillä jopa saman toistosarjan aikana. Lopputuloksena on usein se, että mikään ei kehity tai hermosto saadaan pahimmassa tapauksessa sekaisin.
Ratkaisu: Fokusoi, mitä ominaisuutta haluat kehittää ja miksi? Kun se on selvillä, voit lähteä muodostamaan esimerkiksi vuosisuunnitelman treeniesi suhteen! Näin vältät hukkatunnit myös treeniin käytetyn ajan kannalta.
2. Selkätukivyön tarpeeton käyttö. Miksi halutaan käyttää selkätukivyötä hauista tehtäessä? Lähtökohtana olisi hyvä olla, että pyritään kehittämään oman keskivartalon tuki mahdollisimman pitäväksi. Jos pidät aina vyötä vaikka sitä ei tarvittaisi, laiskistat keskivartalosi tukilihaksiston.
Ratkaisu: Käytä vyötä kun on tarvis, esimerkiksi raskailla painoilla voimannostoliikkeitä tehtäessä (kyykky,maastaveto tms.), tai jos sinulla on toipuva vamma tai muita terveydellisiä haasteita selkäsi kanssa. Käytä vyötä aina jos lääkäri on näin suositellut.
3. Liian isojen vastuksien käyttö ja täten keskivartalon tuen pettäminen. Tätä näkee usein etenkin miesten toimesta. Lyödään tankoon rautaa niin, että jo suorituksen ensimmäisen kahden sekunnin aikana näkee, että nyt on välilevyillä uhka räjähtää salin seinään tekniikan hajotessa.
Ratkaisu: Käytä sellaisia vastusmääriä, joilla kykenet suorittamaan tekniikan ilman terveysriskejä. Yleisimmät riskinpaikat selälle ovat kyykky ja maastaveto, olkapäille taas pysty- tai penkkipunnerrus liian jytkyillä raudoilla saattaa pistää olkapään remonttiin harmittavan nopeasti.
4. Liikaa kikkailu. Koetetaan harjoitella toiminnallisesti tietämättä, mihin toimintaan kyseisellä harjoittelulla tähdätään. Jumppapallon päällä kahvakuulailu kuminauhat nilkoissa ja ranteissa eivät välttämättä johda mihinkään, jos tekemisestä puuttuu punainen lanka. Liika kikkailu voi altistaa myös vammoille, kun tarpeeksi monta rautaa on yhtä aikaa tulessa.
Ratkaisu: Hieman samalla periaatteella kuin kohdassa yksi, eli kysy itseltäsi, mihin toimintaan halutaan kehitystä? Toisille se on tuolilta ylös nousu, toisille pärjääminen paremmin painimolskilla tai pipolätkäliigassa. Hae punainen lanka ja toteuta harjoitteet sen mukaan.
5. Lonkan syvät loitontajat ja ulkokiertäjät falskaavat. Tämä on hyvin yleinen ilmiö ja sitä on kaikista hankalin huomata itse. Kun lonkan loitontajat&ulkokiertäjät ovat unessa, vaikuttaa se lähes kaikkeen tekemiseen mihin liittyy jalat.
Lonkan syvien loitontajien/ulkokiertäjien uinuessa polven linja kippaa hivenen sisään eli ”pihtiin”, ja tarpeeksi pitkän ajan jälkeen voi mahdollisesti alkaa ilmetä polvi, lonkka, selkä- tai nilkkavaivoja. Erityisesti lenkkipolulla tai juoksumatolla tätä näkee paljon tärähdysefektin vuoksi. Välillä tunnen omassa polvessani asti, kuinka juoksumattomaratoonarin ristisiteet, kierukka sekä rustopinnat hioutuvat tomuksi jokaisella virheasentoaskeleella.
Ratkaisu: Harjoita pakaran syviä loitontajia ja ulkokiertoäjiä vähintään kolme kertaa viikossa. Tässäpä muutama toimiva esimerkkiharjoitus:
Myös ihan perinteinen lonkan loitonnuslaite eli niin sanottu ”pakaratrimmeri” on käypäinen vahvistaaksesi kohdealuetta! Pidä vaan selkä kiinni penkissä, niin saat vaikutuksen kohdistumaan nimenomaan pakaran syvempiin lihaksiin.
Kukaan ei ole seppä syntyessään
Siinäpä tärkeimmät havaintoni, mitkä oma ”ammattitutkani” on poiminut vuosien varrelta. Jos opit jotain niin hienoa, jos et, kestän senkin. Korostan vielä, että tarkoitukseni ei ole arvostella ketään. Kukaan ei tietenkään ole seppä syntyessään. Tarkoitukseni on ennemminkin vinkata tietyistä ”ilmiöistä”, jos vaikkapa näiden avulla vältettäisiin muutama urheiluvamma, ken tietää.
Ps. Oletko miettinyt, miten koko treenivuoden saisi jaksotettua kerralla, jotta punainen lanka olisi takaraivossa koko ajan? Ai et? Ei hätää, tässä ohjeet siihen!
Oletko kenties huomannut saleilla samoja ilmiöitä? Mikä listastani jäi uupumaan? Valjasta ajatuksesi rohkeasti kommenttikenttään!
Rakkaudella,
Veli_K
Varsinkin 5. kohdasta itsellä on kokemusta juoksulenkkien ja kyykkyjen takia. Pidempien juoksulenkkien jälkeen polvet oli tosi kipeät varsinkin rappukäytäviä laskeutuessa, hyvin pitkälti huonon juoksutekniikan takia. Kyykätessä taas virheasentoja ei aina näe itse peiliä vasten tehdessä eikä kipuja tehdessä aina koe mutta jälkeenpäin rasituksen huomaa päivittäisessä tekemisessä.. Fyssari kielsi sitten juoksun ja jalkakyykyn vaihdoin eri liikkeisiin niin sitten alkoi polvikivutkin hellittää.
Maastavedossa taas huomannut omat laiskat pakarat kun raskaammilla sarjoilla menee alaselkä pumppiin vaikka jaksaisi muuten tehdä mutta selkä alkaa antamaan varoitusmerkkejä että ei enää lisäkiloja kiitos!
Istumatyötä kun itse tekee niin sen ehkä ajatellut osasyyksi tuohon pakaroiden laiskuuteen koska siinä ei aina muista aktivoida itseä niin usein vaikka pitäisi. Sähköpöytäkin on niin sitä koittanut muistaessaan aina hyödyntää ja seistä pari, kolme kertaa työpäivän aikana. 🙂
Morjens!
Kuvailemasi skenaario on hyvin hyvin tyypillinen. Ehkä voit vielä palata jossain vaiheessa juoksuunkin, kun saat tiettyjä osioita vahvistettua ja näin virheasennot korjattua.
Ja mitä maastavetoon tulee, siinä hyvin usein unohtuu pakara-aktivaatio. Vetovaiheessa jos siirrät n. 70% painostasi kantapäillesi, voit helpottaa pakara-aktivaatiota.Työpäivän aikana muutaman kerran tehdyt ylösnousut ja vaikkapa elopainokyykyt
antavat ja huomattavan edun vs. pelkästään istumiseen, joten jatka vaan samaan malliin! 🙂
Voimaa viikkoosi!
Mun silmiin (ja kroppaan) sattuu, kun katselee salilla treenaajia, joilla ei ole hajuakaan miten laitteita käytetään. Itselläni on pt jonka kanssa on käyty laitteet ja niiden käyttö läpi. Mielestäni jokaisen kannattaisi investoida treenariin, joka tekee ohjelmat, käy läpi laitteet ja varmistaa, että treenaaja oppii ja ymmärtää niiden käytön ja sen mitä kohtaa ko laite vahvistaa. Niiden kanssa kun riuhdotaan, niin ei ole kuin ajan kysymys milloin joku kohta pragaa. Tai ainakaan toivottua tulosta ei saada aikaan.
Morjens!
Kyllä vain, kun painoja heilutellaan, siihen voi aina sisältyä riski. Laitteet ovat toki turvallisin tapa aloittaa, mutta itsekin kyllä suositan edes yhden kerran ammattilaisen kanssa laitteiden läpikäyntiä! Kyseinen käynti maksaa itsensä
takaisin varmasti.
Mukavaa viikkoa!
Olen itse myös ajatellut kuntosalin aloittamista, mutta olen juuri kuullut, että väärillä asennoilla, voi aiheuttaa vaan hallaa kropalle. Kiitos oikein hyvästä kirjoituksesta, että tästä sai vaikka mitä vinkkejä, mitä itselle ei ole edes tullut mieleen. Hyvät myös nuo videot niin avaa selkeämmin myös noita tekstejä. Tästä voisikin nyt sitten ottaa seuraavan askeleen ja ruveta vähän vertailemaan eri kuntosaleja.