malelifestyle

Naiseni tienaa enemmän kuin minä, syökö se miehuuttani?

Tervehdys toverit!

Olen jo vuosia saanut kuulla ja lukea eri tahoilta, kuinka miehille yksi pahin paikka on se, kun nainen tienaa enemmän. Tämä kuulemma saa isännät raivokkaasti miehuuttaan jahtaaviksi apinoijiksi, joiden päätehtävä on vetää taloudellisesti itseään paremmin menestyvä nainen jakkaralta äkkiä alas.

Joidenkin kohdalla asia voi pitää paikkaansa. Silloin on syytä harkita jälleen sitä kuuluisaa psykoterapiaa. Itse en ole koskaan saanut kiinni, mikä naisen menestyksessä on niin karmeaa, että niin monilla kivekset surkastuvat sillä sekunnilla, kun moisesta synnistä kuulevat. Mutta voinen arvailla tässä kuitenkin! Koska totuus tälläkin hetkellä on, että naiseni tienaa ja on jo hyvän tovin tienannut minua enemmän.

Roolit kierrätykseen

Perinteisen ”roolituksen” mukaan mies on parisuhteessa/perheessä se, joka tuo leivän pöytään ja kellä on vinhaa uradraivia sekä kova bisnesvietti. Meillä asia on jokseenkin toisinpäin, ja emme ymmärrä, mikä tässä voisi olla jotenkin outoa?

En itsekään suostuisi aikuisena ihmisenä olemaan kenenkään ”elätettävänä”, mutta selkeästi kovempinahkainen uratykki sekä bisnesorientoitunut henkilö meiltä kotoa löytyy työpisteensä äärestä, jonka viereisellä seinällä on taulu, jossa lukee ”BossLady”. Ja kyseinen henkilö en ole minä, yllätys yllätys.

Kodin kontrastit

En itsekään ole koskaan työtä vieroksunut. Kaikkea on tullut duunattua, metsän istutuksesta bloggaukseen ja kaikkea siltä väliltä. Olen kuitenkin enemmän ns. ”taiteilijaluonne”, joka ei esimerkiksi nauti kalenterin tuntitarkasta järkkäilystä tai asialistojen tekemisestä.

Näiden tekeminen päivän tehokkuuden varmistamiseksi ovat avovaimolleni suuri nautinto. Tehokas bisnesnainen kalenteroi myös palautumisajan, koska muuten kynttilä palaa loppuun. Fiksua, jos vaan itsekin viitsisi joskus kokeilla.

Naiset liian herkkiä bisnekseen?

Tätä väitettä olen kuullut kymmenvuotiaasta lähtien. Kuitenkin omassa elämässäni on käynyt niin, että kun hankalat asiat ovat edenneet tasolle, jolloin tarvitaan tekoja joutopuheiden sijaan, naiset ovat ottaneet homman hanskaan. Olen ollut kymmenen vuotta yhdessä naisen kanssa, joka tekee enemmän kuin puhuu.

Hän kykenee huomattavan rationaalisempaan ja ”miehekkään jämäkkään” järkiajatteluun tiukan paikan tullen kuin minä. Asia hävetti minua aikanaan kun luulin, että miesten ja naisten täytyi olla tietynlaisia ollakseen kelpaavia.Olen myös oppinut, että ollakseen menestyvä ei tarvitse olla ”kova” ihmisiä pois työntävällä tavalla. Näin vierestä seuraamalla oppii yhtä sun toista.

Miksi asia on miehille kova paikka?

Nyt seuraa spekulaatio-osio. Koska asiasta on paljon puhuttu ja todisteitakin löytyy, on miesten katkeruudessa itseään paremmin tienaavia naisia kohtaan oltava perää. Itse arvelen katkeruuden ja vihan johtuvan seuraavasta viidestä syystä:
1. Mies on juuttunut 50-luvun aikakoneeseen, ja kokee tämän myötä huonommuutta itsestään.
2. Hieman liittyen kohtaan 1., eli häpeä on ottanut miehestä vallan. Häpeä tursuaa usein ulos vihan kautta.
3. Jo alakoulussa oli häpeä ”hävitä tytöille” missään, joten kyllähän se ajatus aikuisena miehenäkin siellä takaraivossa vielä kummittelee.
4. Mies ei ole sinut itsensä kanssa ja itsetuntemusta eheyttävä työ itsensä kanssa on jätetty tekemättä.
5. Viitaten kohtaan 4., kun itsensä kanssa tekemä työ on jätetty tekemättä, haetaan elämään sisältöä kaikesta muusta mukavasta ja sielun tyydytys saadaan esimerkiksi työelämässä menestymisestä. ”Kilpakumppanit” ovat tällöin uhkia ja vähentävät miehen silmissä oman peilikuvansa arvoa.

Miehuuteni ei ole fyrkasta kiinni

Itse olen ylpeä jokaisen puolesta, joka on taistellut tiensä menestykseen. Etenkin heidän puolestaan, keille se ei todellakaan ole tullut ilmaiseksi ja vaatinut vuosien kyltymättömän työn. Minun päässäni tähän ei liity henkilön sukupuoli tai mikään muukaan pintapuolinen tekijä. Tulokset puhuvat puolestaan.

Minusta on surullista, että miehuus voi vavista niinkin iloisesta asiasta, kuin naisen menestymisestä. Myönnän, olen joskus itsekin tuskaillut asiaa nimenomaan häpeän kautta.

Ahtaat roolit vain tiellä

Tunsin itseni totaaliseksi luuseriksi erään kerran, kun minun piti pyytää pari sataa lainaa avovaimoltani. Mutta niinhän parisuhde toimii, välillä autetaan puolin ja toisin. Se on tiimipeliä, jossa kiveen kaiverretut roolit ovat vain tiellä. Mittaan miehuuteni sillä, miten kohtelen lähimmäisiäni ja olenko sanani mittainen mies.

Ei ole aina mennyt lähellekään kuin Strömsössä, mutta pyrin parempaan päivä päivältä. Mutta testosteronitasoni ei tule koskaan olemaan kukkaroni tilasta kiinni, sen uskallan jo nyt sanoa.

 

Rakkaudella,
Veli_K

Oletko Sinä kohdannut naisena ikäviä asenteita menestymisesi johdosta? Millaisia ajatuksia se Sinussa herätti?

 

Ps. Joko luit, miten parisuhteen arki muuttuu kymmenen vuoden aikana? Lue lisää tästä!

Vastaa