malelifestyle

Pitääkö suomalaisen miehen olla huolissaan? Perkauksessa huolien Top-6!

Terve ja morjens toverit!

Suomalainen miehuus on kriisissä. Median isoilla aalloilla ja keskusteluissa myllertää jatkuvasti keskustelu siitä, millainen valkoinen, suomalainen heteromies on ja on ollut aiemmin. Aallot liikkuvat moneen suuntaan ja miehiä huolettaa, pelottaa ja kiukuttaakin. Keräsin isoimmat huolenaiheet omasta kuupastani sekä julkisesta keskustelusta tiiviiseen pakettiin. Mankeloidaan ne siis tässä yhdessä sileäksi!

Suomalaisen miehen huolet Top-6

1. Miten olla mies nykyaikana?
2. Miten uskallan enää lähestyä naisia? Nykyään kun ei uskalla edes päivää sanoa!
3. Olenko paha pelkästään olemalla ”perusmies” joka käy töissä ja lauantaisin baarissa?
4. Arvostetaanko minua ja niska limassa tehtyä duuniani yhteiskunnan eteen? Tarvitaanko minua mihinkään?
5. Mikä h*lvetin patriarkka minä olen?
6. Huolista ja peloista suurin: ”Riitänkö tällaisena maailmalle ja muille?”

Ahdingot puntariin

Noniin käykäämme huolet numerojärjestyksessä läpi.

1. Mitenkö olla mies nykyaikana? Ratkaisu on helppo. Elät elämääsi ja annat muidenkin elää tavallaan. Jos ennen kaikki oli paremmin, elä menneisyydessä, mutta muista, kaikki eivät elä. Kuten olet saattanut huomata, tällainen voi hankaloittaa omaa olemistasi.

Valkoinen heteromies on laitettu henkisen kypsyyden testiin. Näyttäkäämme siis, että olemme muutakin, kuin miehistä ylivaltaa hyväksikäyttäviä punaniskoja.

2. Ei viattomasta flirtistä, maskuliinisuudesta ja asiallisesta lähestymisestä pitävät naiset ole mihinkään hävinneet. Se, että naureskelet naisten ahdistaville kokemuksille takaa sen, että flaksi ei käy jatkossakaan.

Saman efektin saat myös heittäytymällä marttyyriksi ja hokemalla fraasia: ”Nykyään kun ei uskalla edes päivää sanoa.” Tiedät itsekin, että se on höpöpuhetta.

Tarjoan oluen, jos yksikään nainen nostaa syytteen ahdistelusta , mikäli lähestyt häntä sanomalla ”Moikka, mitä kuuluu? Saako liittyä seuraan?” Jos et erota missä menee flirtin ja ahdistelun raja, on pitkän itsetutkiskelun ja ehkäpä psykoterapian paikka?

3. Kukaan ei ole lähtökohtaisesti paha. Etkä ole sinäkään. Tiedän, että se ottaa koville, kun muutkin vaativat samoja oikeuksia kuin meillä on aina ollut. Kukaan ei tule sinua kuitenkaan ase ohimolla pakottamaan elämään heidän tavallaan, vaikka se kovasti pelottaakin.

4. Kyllä arvostetaan ja tarvitaan. Mutta arvostatko sinä muita ja muiden työtä? Sitäkin kun on niin monenlaista sorttia. On luonnollista haluta tuntea omat panoksensa yhteiskunnan eteen tärkeäksi ja merkitykselliseksi.

Jos sinulla on merkityksetön olo, avaa suusi ja puhu siitä lähimmäisillesi. Tulet huomaamaan olevasi väärässä itsesi suhteen. Tämä on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin erilaisuuden mitätöinti itseäsi nostaen.

Tyhjyyden tunne ei helpotu vaikenemalla.

5. Ota rauhassa veli! Tähän termiin törmäät nykyään usein. Tiedän, että se menee joskus ihon alle, kun sinulle tullaan kertomaan, kuinka etuoikeutettua elämää olet saanut viettää sen paremmin siitä tietämättä.

Ehkä jopa surullinenkin fiilis voi vallata sinut kun kelailet, miten joku voi sanoa sinulle noin, vaikka olet niukin naukin selvinnyt elossa kaikesta kokemastasi? Tässä ei yleensä kuitenkaan puhuta välttämättä juuri sinusta, vaan kyse on isommasta ilmiöstä.

Yritä nähdä asioiden taakse muistaen kuitenkin, että sinä et ole vastuussa esi-isiesi edesottamuksista. Tiedät itse, jos sinulla on tasa-arvo asioiden suhteen sielunrauha. Mikäli näin on, sinulla ei ole tarvetta provosoituen vinhasti puolustaa itseäsi ja ”veljiäsi” sapelit kolisten.

Tällä toiminnalla sen sijaan syvennät jo pelottavan syvää sukupuolten välistä kuilua. Kaikilla kun ei ole edes puoliksi puhtaat jauhot pussissaan. Keskity pitämään oma päätysi puhtaana ja homma skulaa.

6. Sinä riität kyllä. Jos kohtelet muita arvostavasti ja kunnioittaen, saat sen moninkertaisena takaisin. Se vaatii kuitenkin katseen kääntämistä myös itseesi. Maailma kun tuppaa toimimaan niin, että sitä kylvää mitä niittää. Riittävätkö muut sellaisena kuin ovat sinulle?

Noniin, nyt kun maamme urhojen huolet on perattu, voimme jatkaa kepein askelin eteenpäin! Pidetään toisistamme huolta vuoron perään naamalle sylkemisen sijaan. Sitä tämä tavallinen, valkoinen heteromies niin kovasti toivoisi.

 

Ps. Miksi suomalainen mies hakeutuu psykoterapiaan? Tarinan tosielämästä löydät täältä!

 

Mitä ajatuksia miesten huolet Sinussa herätti?

 

Rakkaudella,

Veli_K

3 thoughts on “Pitääkö suomalaisen miehen olla huolissaan? Perkauksessa huolien Top-6!

    1. Moikka!

      Niinpä näkyy! Hienoa kun olet rohkaistunut kirjoittelemaan!
      Mielelläni vaihdan kyllä ajatuksia, jos suinkin vain mahdollista.

  1. Aika historiantajuton tapa katsella suomalaisia miehiä. En ole varma, mistä noiden vastaustesi taustalla olevia perusoletuksia voisi lähteä purkamaan, mutta lähdetään nyt vaikka siitä, että historiaa ei pitäisi tulkita nykyisten käsitysten läpi. Se on mahdollista, mutta valheellista, sillä eri aikakausien realiteetit poikkeavat aika paljon toisistaan.

    Esimerkiksi meillä suomalaisilla miehillä keskimäärin ei ole oikein ikinä ollut mitenkään etuoikeuttu asema. Me saimme äänioikeuden siinä samalla kertaa kuin naisetkin sen saivat. Niillä äänillä tosin emme saaneet yhtään mitään ennen kuin naapurissa kommunistit ottivat vallan. Autonomia ei ollut niin kovin autonomista. Toisaalta taas sitten yksinkertaisen, talven ehdoilla eletyn elämänrytmin väittäminen naisia alistavaksi patriarkaatiksi on suorastaan pähkähullua. Naisten osa ennen teollistumisesta oli monella tapaa huomattavasti parempi kuin miehen. Raskaat ja vaaralliset työt teki mies. Naiselle jäi lasten kasvatus ja kodinhoito. Kyse ei ollut sinäänsä mistään naisen alistamisesta, vaan hengissäselviämisestä ja jatkuvuudesta.

    Kolmas pointti on oikeastaan ehkäisyn ja abortin yleistyminen. Ne olivat merkittäviä tekijä naisen aseman muutoksessa.

    Teknologia on aikaansaanut kaiken tämän muutoksen ja parantanut naisen asemaa. Teknologista kehitystä ovat ajaneet eteenpäin pääasiassa miehet. Se on mukava unohtaa fiktioissaan.

Vastaa